En ehtinyt lukea tätä Rosa Liksomin kirjaa Helsingissä, joten sain sen mukaani, ja luin sen viime yönä loppuun. Todellinen lukunautinto!

Kiehtovaa myös, miten vieraaksi ja tuntemattomaksi "tyttö" jäi, vaikka koko tarina koettiin hänen kauttaan - lukijahan ei saanut koskaan edes tietää hänen nimeään..



Neuvostomeininki palautti myös lapsuusmuistoja. En itse ole ikinä käynyt Venäjällä (enkä Neuvostoliitossa), mutta muistan lapsena ihmetelleeni sitä maata, kun kuulin tarinoita salakuuntelusta, yms.. Mummoni reissasi sielläkin, ja sai yhdellä reissulla sydänkohtauksen, joutuen sitten joksikin aikaa sairaalaan (silloisessa) Leningradissa. Muistan vaan hämärästi, kun äiti oli puhelimitse yhteyksissä johonkin lähetystöön tms., mitä kautta tiedottivat mummon voinnista. Sitten muistelen mummon myöhemmin kertoneen, että hänelle sairaalaan tuotu sunnuntain Hesari oli herättänyt ihmetystä - oli ainakin hitusen paksumpi kuin Pravda..

Kävin kyllä pari kertaa mummon kanssa kommunistisessa Bulgariassa, vuosina 1980 ja 1981, missä oli ehkä hitusen samanlaista..

Hytti nro 6 innosti myös tutkimaan karttaa, kun kouluajoista on jo sen verran aikaa, etten enää muistanut missä päin kirjassa mainitut isommatkaan kaupungit olivat (paitsi nyt tietysti joku Moskova..). Olisi ollut hienoa, jos olisi päässyt Google Street View - visiitille kys. paikkoihin, mutta toisaalta sekin yllätti, miten paljon kirjan junareitin varrelle oli yleensä paikannettu valokuvia! Siis jostain Baikal-järven rannoiltakin oli aika paljon kuvia, missä näkyi ehkä vain junarataa, tms. Monen pienen paikan asemat taisivat tuoreissakin kuvissa olla aika samanlaisia kuin 80-luvulla..