Viimeoisen ajelun jaljilta, aamulla vasytti sen verran, etten jaksanut repia itseani hereille viela kymmenelta, ehtiakseni siihen paivan ensimmaiseen rontgen-aikojen haarukkaan (valilla 10-12). Ajattelin jopa jattavani koko reissun huomiseksi, mutta herasin sitten kuitenkin kahdelta, ja pikaisen aamupalan jalkeen lahdimme kohti Loughlinstownin sairaalaa, missa useimmat lahetejutut suoritetaan.

Daniel oli unohtanut puhelimensa kotiin, ja odotti soittoa yhdelta asiakkaalta, joten lahetin hanet hakemaan luuriaan, kun menin itse kuvauttamaan keuhkoni. Talla kertaa en joutunut odottelemaan kovin pitkaan, vaan ehdin tuskin pelata yhden pelin kannykka-backgammonia loppuun, kun rontgen-tati tuli jo hakemaan. Muistaakseni sama rontgen-tati oli siella edellisellakin kerralla, kun kavin rontgenissa. Han on olemukseltaan sellainen, etta muistuttaa enemman jonkun pikkupotilaan mummoa, joka seikkailee pitkin sairaalan kaytavia =D Lisaksi hanella on hilpea maalaisaksentti.

Otin taas huvikseni "muotikuvia" pienenpienessa pukukopissa, peilin avulla - sairaalan sininen kertakayttokaapu oli vaan niin trendikas.. =D (Blogitan ne ehka joskus, kun muistan siirtaa koneelle ja netittaa..)

Kun palasin parkkipaikalle, Danielia ei viela nakynyt. Rimpaisin, ja han kertoi olevansa jo paluumatkalla, mutta liikenne oli vahan ruuhkaista. Kaivoin sitten aikani kuluksi kameran esiin, ja aloin rapsia kuvia jalkakaytavasta yms. Siina lahella oli muutama vartija tms. tupakalla, ja pian heista nuorin tuli vahan nolostuneena sanomaan, etta sairaalan alueella ei saa ottaa kuvia - oletan, etta jompikumpi niista vanhemmista kollegoista oli lahettanyt hanet. Ei kuitenkaan vaatinut poistamaan jalkakaytavakuvia kamerasta, tms.! Mulle asia oli sinansa ihan sama, joten pistin vaan kameran taskuun, mutta Daniel kiehahti aiheesta, kun kerroin hanelle myohemmin autossa. Han halusi melkein kaantya takaisin ja vaitella asiasta niiden vartijoiden kanssa. Onhan se kieltamatta naurettavaa, etta joku kieltaa ottamasta kuvia jalkakaytavan pinnasta (varsinkin kun olin sisalla rapsinyt ihan rauhassa pukukoppikuvia ja kuvan vessassa olleesta hauskasti ylosalaisin olevasta opasjulisteesta, ja olisin voinut myos rauhassa rapsia kaytava- ja toimistokuvia sairaalasta, ilman etta kukaan olisi asiaa huomannut - mutta ilmeisesti se jalkakaytava on tulenarkaa materiaalia, heh..). Ilmeisesti seuraamme tassakin britteja - hehan nykyisin voivat repia turisteiltakin muistikortit kameroista, jos joku erehtyy vaikka kuvaamaan julkisella paikalla bussia tms. Sairasta. Kay saaliksi nykylapsia ja -nuoria, jotka eivat ikina ole kokeneet muuta kuin nykyisen yltioparanoidin yhteiskunnan..

Ehdin juuri ajoissa kotiin, ennenkuin H tuli tekemaan laksyja. Heilla on nyt matikassa desimaaleja ja murtolukuja, jotka eivat viela ole hanella ihan hanskassa. Koulukirjat ovat kylla paljon varikkaampia ja selkeampia kuin mita meilla oli ala-asteella. Iirinkielisen ristikon ja paivan lausetehtavien jalkeen pelasimme viela ristinollaa ja hirsipuuta, ennenkuin H lahti kotiin.