H tuli tanaan taas normaalisti kolmen tienoilla. Aloitimme matikan laksyilla, missa tehtavana oli "hundreds, tens and units", eli piti esim. kirjoittaa mika 5 on luvusta 153, jne.. H ei tarvinut apuani tuossa tehtavassa, joskin korjasin parissa kohtaa oikeinkirjoitusta, kun han oli kirjoittanut "1 hundreds" (eli kehotin vaan poistamaan sen s:n sielta lopusta).
Kirjoitustehtavana oli monisteen viisi seuraavaa sanaa vapaavalintaisissa lauseissa. H keksi taas itse ne lauseet, ja autoin vahan oikean sanajarjestyksen ja oikeinkirjoituksen kanssa. Yhdesta sanasta piti kylla vaantaa, kun edellisessa lauseessa oli ollut sana "hat" - "My hat is lovely".. Seuraavana sanana oli "it", joten kysyin H:lta minka varinen se hattu on, ja ehdotin sitten, etta han voisi jatkaa hattuteemaa ja sanoa "It is pink." Han halusi kuitenkin itse keksia sen lauseen, ja yritti sitten kaikenlaista tyyliin "My hat is pink.", jne., muttei kuitenkaan tullut kayttaneeksi sita tehtavassa annettua sanaa, "it". Paadyimme sitten kuitenkin melkein ehdottamaani lauseeseen, mutta H sai keksia siihen uudet varit, eli tuloksena oli "It is red with white dots."
Lukutehtavana oli kaksi sivua lisaa eilisen tehtavan tarinaa. Kysyin oliko H lukenut sen alun kotona aitinsa kanssa (kuten halusi), ja vastaus oli sen verran valtteleva, etta oletan lukutehtavan jaaneen eilen illalla valiin.. Luimme sitten tamanpaivaisen laksyn, joka meni suhteellisen hyvin.
H:lla oli lisaksi mukanaan koulusta lainattu merenneitokirja, jonka kuviin han oli aivan ihastunut. Se innosti hanta lukemaankin lisaa, joten luimme kirjasta melkein puolet. Teksti oli aika hankalaa H:lle, koska siina oli paljon pitkahkoja ja hankalia sanoja, mutta han oli normaalia karsivallisempi, kun ne kuvat kuitenkin kiinnostivat ja saivat itse tarinankin kiinnostamaan. H jaksoi itse lukea paljon enemman kuin odotinkaan, ja lopuksi luin hanelle viela tarinan lopun.
H oli aivan innoissaan merenneidoista, ja virtuaalinukkevalikoimasta loytyi sattumalta muutamia merenneitojakin, joita sitten puettiin innokkaasti.
Tanaankin H sai kavella omin pain kotiin, kun olin taas sen verran tukossa etta oli pakko saada amparillinen teeta. Otin tanaan vikan antibiootin, mutta vielakin on sellainen olo nielussa, etta voisin vaikka hukkua rakaan, ellen valilla sulattaisi sita litrakaupalla teeta ja tunkisi nenanalusta tayteen Vicks vaporubia.
Pitaa myohemmin lisata viela kuva hienosta nimikyltista, jonka H teki mulle parista post it -lapusta =D