Iltasanomissa ihmeteltiin: Eikö politiikassa pärjää blondina? - Jos joku naispoliitikko värjää tukkansa (tai lopettaa sen värjäämisen) uskottavuussyistä, mun mielestä siinä tapauksessa kys. nainen on itse sitä mieltä, että uskottavuus on hiusten väristä kiinni. Oikeasti, uskottava voi olla vaikka tukka riemunkirjavana, jos osaa asiansa ja hallitsee uskottavan esiintymisen. Onhan ulkonäöllä tietty jotain vaikutusta, esim. poliitikon on tiedettävä millaiset kuteet sopivat mihinkin tilaisuuteen, ja siisti ulkonäkö nyt on yleisesti ihan positiivinen asia, ellei satu tekemään duunia, jossa sellainen on mahdottomuus, mutta vihreätkin hiukset voivat olla huolitellun näköiset.

Harmittavan monet suomalaiset virkanaiset tuntuvat ajattelevan, että on näytettävä epänaiselliselta lesbolta(*, jos haluaa olla uskottava. Suoraan sanottuna ihan hullu ajatus!

(*, Ei sitten aseteta mitään ennakkoluuloja rivieni väliin, koska ne eivät kuulu sinne.

Tavallaan ärsyttää myös se lehtien oletus, että esim. naispoliitikkojen kaikki ulkonäkömuutokset olisivat automaattisesti uskottavuuden hakemista. On aika normaalia, että ihmiset (varsinkin naiset) muuttavat toisinaan ulkonäköään enemmän tai vähemmän radikaalisti - uusi hiusväri saattaa vain huvittaa ja piristää, vaatekomero saattaa mennä joskus kerralla uusiksi (jos on varaa), jne.. Ei sen takana yleensä ole sen kummempaa motiivia kuin että "sattui just nyt huvittamaan".