Daniel karsii toisinaan kusipaisyydesta - joskus se johtuu verensokerivaihteluista (=diabeetikko, jolla hyvin epasaannollinen ja epaterveellinen ruokavalio) ja joskus geeneista (onhan anoppi sentaan hanen aitinsa - ja vaikken isaansa koskaan ehtinyt tapaamaan, niin ilmeisesti hankin osasi olla hankala). Minahan en tietenkaan koskaan karsi kusipaisyydesta - paitsi toisten.....
No, eilen olimme siis Woodies DIY:ssa, josta ostin ne aiemmin mainitsemani nelja uutta mukia. Kaupassa Daniel asetti mukiostosten ehdoksi sen, etta pakkaisin ullakolle vanhoja mukeja (kun meilla kieltamatta on enemman mukeja kuin mahtuisi keittion kaappeihin..). No sehan sopi, varsinkin kun halusin muutenkin pelastaa viimeiset kolme ehjaa kissamukia, joita aikoinaan ostin Stockalta melko suolaiseen hintaan..
Eilen viela kotona kysyin Danielilta, oliko mitaan sellaista mukia, jonka han haluaisi jatettavaksi keittion kaappiin. Ei kuulemma ollut. Pesin sitten kaikki pois pakattavat mukit huolellisesti karkealla pesulapulla, jolla on helppo poistaa pinttyneet kahvi- ja teetahrat yms., ja laitoin mukit kuivumaan. Yolla pakkasin ne huolellisesti talous- ja sanomalehtipaperiin, laatikoin ne, ja vein laatikon vintille. Keittion kaappiin jaivat vain ne nelja uutta mukia ja anopin vakiomuki, ja olohuoneeseen jatin kuuden mukin setin, jotka sain toissajouluksi Maarialta.
Tana aamuna sitten noudatin tiukkaa aikatauluani, ehtiakseni aamupaivaksi sopimaani tapaamiseen seurakunnan toimistoon, kun Daniel alkoi mesota puuttuvista mukeista! Siis voi v-u.. Hirveeta huutoa, puolin ja toisin (vahan samaan malliin kuin jos teemme toita yhteisen projektin parissa..). Olin harjaamassa hampaitani, kun han jatkoi oven takana mesoamista, ja ma mesosin takaisin, etta pitaisi turpansa kiinni edes sen aikaa kun harjaisin hampaani - loogista sinansa, kun en kuitenkaan olisi kuullut mita se siella huutaa, eli ihan turhaan olisi raakannyt aanihuuliaan.
Menin sitten protestimeteloiden hakemaan pari vanhaa mukia ullakolta (olivat tietty just laatikon pohjimmaisina..), ja kun tulin sielta alas, mukit kilisten, Daniel tietty valittamaan etta mita ma nyt meteloin - ei kuulemma tarvinut niita mukeja just NYT... Paiskasin mukit keittion tyotasolle ja jouduin skippaamaan aamiaisen, kun Herra Kusipaa tarvitsi mukeja. Sitten lahdin ovet paukkuen ulos.
Ma en yleensa pahemmin viihdy ostoksilla (ellen ole ostamassa jotain leluja tai peleja..), mutta tanaan kieltamatta oli oikea "retail therapy" sessio, tapaamiseni jalkeen.. Olin kylla suunnitellutkin vaatekaupassa kayntia, mutta paadyin ostamaan Dunnesilta kolmet housut (kaikki samanlaisia skanger-verkkareita; kahdet mustat ja yhdet tummansiniset ... olisin ostanut myos valkoiset, mutta kaikki isommat koot olivat jo menneet), pyjamahousut ja -paidan (eivat olleet setti, mutta sopivat yhteen) ja polvisukat, ja sitten viela Connollylta kengat! Nuo monot ovat jotain sisaurheilumallia, kun lahes kaikki muut tarjolla olevat monot olivat joko sandaaleja tai juhlakenkia. En halunnut lahtea Suomeen pelkkien sandaaleiden varassa.. Ei edes mennyt hirveasti rahaa, vaan kaikki vaatteet olivat yhteensa €46 ja monot €20.
Mukitriviana: anoppi muuten ilmoitti pitavansa uusista mukeista ja kehui erityisesti niiden muotoa, seka ihaili myos kuviointia! (Han ei edes ollut mukisodan aikaan kotona! Lol)

Lisays: Tassa viela kuvia ostoksista;

080612_connolly1s.jpg
Ne monot.. Ja skanger-verkkareiden lahkeet.. (Ei raitoja!!)
080612_pyjama1.jpg
Pyjamahousut, aseteltuna mitenkuten rojukasan paalle..
080612_pyjama3.jpg
Pyjamaylaosa - se on sellainen pitka t-paitamainen..