...jos kaikki eläinlääkärit olisivat sellaisia kuin meidän entinen naapuri. Tosin hän ei edes ole kissojemme ns. omalääkäri (koska klinikkansa on meiltä huomattavasti kauempana kuin Bray'n toinen - ja sekin mukava - eläinlääkäriasema, eikä meillä ole autoa), mutta on useasti tehnyt kotikäyntejä sekä asuessaan muutaman talon päässä että muutettuaan toiselle puolen kaupunkia.
Hän on selvästi kutsumusammatissaan, eikä vain "töissä". Muutenkin ollaan aina toisinaan emailailtu, ja olen saanut tarvittaessa neuvoja semi-kodittomien kissojen suhteen, ja onpa hän joskus poikennut veloituksetta katsomaankin jotain ylimääräistä ruokittavaamme, jos olen maininnut olevani huolissani. Mm. Squeak-kisu sai ilmaisen spray-pullon kirppukarkoitetta.
Silloin aiemmin, kun asuivat vielä naapurissa, eläinlekuri tuli joskus kotivisiitille lastensa kanssa, ja tulipa yksi heidän kissoistaankin kerran mukaan! Toinen taas luuhasi muuten vaan meillä päin - ilman isäntää siis.
Mutta siis tiistaina rimpaisin klinikalle, kun Oimouttahere oli linkuttanut oikeaa etutassuaan sunnuntai-illasta asti. Päätimme odotella ensin pari päivää, jos se olisi vaan joku pieni nyrjähdys ja paranisi itsestään (kun emme löytäneet mitään selkeää vammaa tms.), mutta nilkutus sen kun jatkui. Kys. eläinlekuri sattui olemaan puheluni aikaan lounaalla, ja vastaanotto totesi hänen olevan buukattu lopuksi päivää, mutta otti kuitenkin numeromme. Myöhemmin tulikin sitten puhelu, ja lekuri ehdotti tulevansa kotimatkallaan kotikäynnille. Jee! ((Siis normaalisti olisimme toki kantaneet Oimon kantolaatikossa lähempänä olevalle, "omalle" eläinlekurille, mutta Danielilla on mikä-olikaan-chest-infection-suomeksi, joka oli tiistaina vielä sen verran paha, ettei hänestä ollut kantamaan suunnilleen puuman kokoista kissaamme yhtään mihinkään, ja mulla on edelleen ollut näitä pienempiä nenäverenvuotoja jopa imuroinnin jälkeen, eli en itsekään oikein voi vielä kantaa mitään painavaa - siksi siis ajattelin vaivata kauempana olevaa, mutta tutumpaa eläinlekuria))
Oimo sai sitten kipulääkepiikin ja antibioottikuurin, mutta eipä ammattilainenkaan löytänyt mitään selkeää vikaa. Ehdotti, että katsellaan torstai-iltaan asti ja jos ei linkutus ole kadonnut, tai ainakin huomattavasti parantunut, sitten pitäisi ottaa röntgen-kuvat.
No, poika linkuttaa edelleen samaan malliin, ja huomasinkin tuossa aiemmin aamulla emailin eläinlekurilta - kyseli Oimon vointia! =D Että jopas on palvelua. Tai ehkä hän oli lukenut (toisesta) blogistani, ettei tassu ole parantunut - mainitsi nimittäin lukevansa mun blogia. Selvitellään parhaillaan emailitse huomisaamun aikataulua, jos tassun kuvaaminen osoittautuu tarpeelliseksi. On fantsua tuntea nettinörttieläinlekuri.