DSCN3475b-normal.jpg

En tiedä mitä ma-ti välisenä yönä sattui, mutta Thatsit oli n. 90 minuuttia ulkona, ja palatessaan pystyi tuskin kävelemään =( Selkä oli häntäpäädystä matalana, ja takajalat olivat kuin kestokrampissa tms.

En havainnut mitään muita vammoja (mistään ei valunut verta, luita ei sojottanut, raajoja ei roikkunut lötkönä..), enkä halunnut nostaa kissaa syliin tutkittavaksi, kun se olisi aiheuttanut kipua.

Ihan aluksi meinasin, että lähdettäisiin saman tien 24h päivystykseen (joita on vain yksi - Dublinissa, ja siellä normaaliaikojen ulkopuolella joutuu ihan aluksi maksamaan päivystysmaksun, joka on n. 2-3 viikon budjettini - ja sitten lisää, jos on kalliita kokeita tms..). Thatsit kuitenkin raahasi itsensä hyvin määrätietoisesti bean bagilleen (suomeksi?), ja asettui siihen rennoksi. Kun kipu ei selvästi ollut jatkuvaa, vaan ainoastaan liikkumisen aiheuttamaa, niin päätin istua Thatsitin seurana olohuoneessa, ja katsoa jos voisimme odottaa aamuun asti.

Oli jo sen verran myöhäistä, etten voinut laittaa tutulle eläinlekurille tekstaria, mutta laitoin Facebook-viestin, että rimpaisisi jos sattuu olemaan myöhään/aikaisin netissä. Hän rimpaisikin heti aamulla, ja sanoi olevansa menossa kotikäynnille meidän lähelle, joten voisi noutaa samalla Thatsitin klinikalle! =D

Thatsit oli yön aikana enimmäkseen nukkunut, pystyi liikuttamaan häntäänsä (totesin, että selkäranka varmaan OK), pystyi oikomaan takajalat suoriksi levätessään, mutta heti kun siirsi painoaan niille, jalat menivät koukkuun.. Mietin josko olisi joku lonkkavaiva..

DSCN3484b-normal.jpg

Ohjasin kissan laatikkoon, jonne hän menikin suht. helposti, ja tuntui melko pian rauhoittuvan siellä. Pian Pete kävi noutamassa hänet, ja sai extra-vaivanpalkaksi Fazerin suklaata =)

Minä menin saman tien nukkumaan, kun olin jo aivan zombie - oli vielä univelkaa Hollywood-reissun jälkeenkin, ja sitten kokonainen valvottu yö kissaa vahtien..

Muutaman tunnin päästä, Pete palautti Thatsitin, joka oli saanut antibioottipistoksen, ja kipulääkettä - jatkan kipulääkitystä kotona päivittäin. Hännän juurta on hiukan ajeltu, ja siellä oli puremajäljet (epäilen Oscaria), mutta se ei ole voinut aiheuttaa tuota outoa kävelyä - Thatsitin lonkat ovat tosin hiukan oireilleet, että jos hän on vaikka tapellessa pudonnut pahasti, niin se voi olla vamman takana.

Mitään ei ollut ns. rikki, joten röntgenkuville ei ollut tarvetta toistaiseksi, ja sovittiin että katsotaan tilannetta loppuviikko, ja katsotaan sitten tarvitseeko verikokeita tms.

DSCN3488b-normal.jpg

Toivoin Thatsitin lepäilevän muutaman päivän alakerrassa, mutta ei.. Ullakolle oli päästävä heti, ja sinne hän sitten raahasi itsensä, Stira-tikkaita pitkin! :o Minulla oli toinen kantolaatikko valmiina, kun hän haluaisi takaisin alas, mutta hän ehtikin tikkaille ennen minua, joten katsoin sydän kurkussa menoa, ja rukoilin perinteiseen irlantilaistyyliin; "JESUSGODMARYOHCHRISTPLEASEGOD.." - onneksi olivat kaikki kuulolla ja selvittiin ilman lisävammoja =D

Suureksi ihmeekseni, Thatsit on syönyt kipulääkkeensä ihan ruuan kanssa! :o Kyseessä on siis kissa, jolle edes kukaan kokenut eläinlekuri ei ole pystynyt antamaan suullisesti lääkettä, vaan se on annettava joko pistoksena tai pursotettava niskaan, tai muuten se ei mene sisään. Mutta nyt on mennyt ruuan kanssa!

Selkä ei ole enää matalana, mutta kävely on yhä outoa, kun ne takajalat ovat koukussa.. Kun Thatsit kävelee ullakon matottomalla lattiaosuudella, hän kuulostaa joltain japanilaisen kauhuleffan olennolta.. :o

Toivottavasti tämä on jotain ohimenevää!