Ikkunaiines muisteli missä oli ollut kuullessaan tietyistä katastrofeista. Muistan ajatelleeni viisi vuotta sitten, että nytpä on sitten mullakin mitä muistella, kun sitä ennen ihmiset olivat lähinnä muistelleet missä kuulivat JFK:n murhasta ja Elviksen kuolemasta. Tosin olin jo olemassa Elviksen kuollessa, mutta sen verran pieni, etten pahemmin muista missä ja miten kuulin hänen kuolemastaan (muistelen kyllä hämärästi nähneeni kuvan kuolleesta John Lennonista, ilmeisesti Suosikissa, jonka olin saanut lahjatilauksena). Mutta asiaan..

1 - World Trade Center.. Olimme itse asiassa sekavan vuorokausirytmimme mukaisesti nukkumassa, kun Danielin veli soitti ja herätti. Hän oli duunissa, ja oli juuri kuullut WTC:n iskusta, siis siitä ekasta koneesta. Me pomppasimme ylös ja napsautimme telkkarinkin hereille. Sky News näytti suoraa kuvaa New Yorkista, ja seurasimme epätodellisen tuntuisesti livenä lentokoneen iskeytymistä toiseen torniin... Daniel soitti takaisin veljelleen, joka puolestaan ei ollut siinä vaiheessa tietoinen toisesta iskusta. Loppupäivä menikin sitten uutisia seuratessa, mutta muistan tarkasti vain sen toisen iskun hetken. Myös tornien luhistuminen tuntui täysin epätodelliselta ("minne se kaikki materiaali meni?"), kuin myös sitä seurannut näky harmaalla puuteroidusta Manhattanista ("sinne"). Mielessä pyöri myös D:n veljen matkakuvat, joissa hän ihaili maisemia jomman kumman tornin katolta. Tuntui vaan ihan käsittämättömältä, että niin massiiviset rakennukset olivat tuosta vaan romahtaneet, niin lyhyessä hetkessä.

2 - Tsunami.. Valtava katastrofi, mutta uutisena sen impakti oli pienempi, koska tietoa saapui hitaasti (pehmeä lasku..), ja alussa se vaikutti "vain" yhdeltä monista luonnonkatastrofeista. Olimme Helsingissä, ja itse asiassa juuri valmistumassa kotiinpaluuseen. Taisimme kuulla ekat uutiset viimeisenä Suomen-aamuna, jos oikein muistan. Sittemmin tuntui epätoivoiselta seurata uutisista yksittäisiä kohtaloita, katsoa kun ihmiset etsivät rakkaitaan, jne. Sitä jatkui niin pitkään - siis uutisissa. Monissa perheissähän on pysyviä seurauksia, kun ihmisiä kuoli niin paljon..

3 - Estonia.. Olin aikeissa lähteä duuniin (lentokentälle), ja ex kilautti telkkarin päälle. Siellä oli joku aamun tekstiuutiset (tms.), jossa kerrottiin autolauttaonnettomuudesta, ja arvioitu kuolleiden määrä oli niin iso, että epäilin sitä virheeksi. Duunissa sitten tuli radion kautta lisää uutisia pitkin päivää, ja kotimatkalla kaikki liput olivat puolitangoissa ja jokaisen kohdalla itketti..

4 - Tshernobyl.. En itse asiassa muista tarkalleen missä vaiheessa ja millaisia uutisia kuulin aiheesta ekana. Muistelen hämärästi, että uutisten suhteen oli epävarmuutta, ja NL taisi aluksi joko kieltää koko tapauksen tai ei kommentoinut asiaa ollenkaan.. Laskeumauutiset olivat jotenkin pelottavia..

Eipä nyt tule mieleen muita oman elinaikani katastrofeja.