Oltiin ajoitettu Maarian visiitti keskiviikoksi, viime viikonlopun saaennusteen perusteella, etta paasisimme kaymaan hanen kanssaan intialaisessa veistospuistossa. Vahan epailytti, kun taivaalle alkoi iltapaivaa kohden kertya tummia pilvia, mutta lahdettiin kuitenkin kohti Roundwoodia. Olin melkein varma, etta sade alkaisi hetkena mina hyvansa, kun olin jattanyt lakanatkin ulos kuivumaan...
MUTTA, eipa onneksi tullut edes pienta tihkua, vaan paasimme ihan rauhassa nauttimaan veistoksista ja luonnosta. Talla kertaa en ottanut hirveasti kuvia, kun olen ne samat veistokset jo rapsinyt pariin otteeseen (vaikken ehka ole edelleenkaan netittanyt suurinta osaa kuvista..), ja ne muutamat kuvat viskasin jo Facebookiin - flickr'oin ne tassa lahitulevaisuudessa myos, niin voin sitten postittaa tannekin.
Olimme matkalla hakeneet voikot ja juomat Roundwoodin Centrasta, ja nautimme ne siella "Shiva-jarven" rannalla (siis se veistospuiston isompi lampirykelma, minka yhdessa lammessa on "kelluva" Shiva..) Ymparilla lenteli taas paljon kauniita sudenkorentoja ja perhosia, ja lammella sukelteli ryhma ihania sorsanpoikasia - tai mita lie tavissorsaa pienempia vesilintuja sitten olivatkaan..
Tallakin kertaa tuli ostettua veistospuiston kaupasta jotain - mulle €4 ihana turkoosi/hopea kaulakoru, Danielille joku tanssiva intialainen nelikasivartinen poytajumala, ja Maaria osti myos muutamia juttuja.
Sitten haimme kaupasta (tai kahdesta) herkkuja, ja menetin hummusneitsyyteni =D (Ne ainakin viime vuodesta asti suunnitellut posh-jaatelot jaivat edelleen ostamatta, mutta ehka ensi kerralla..)
Sade ei alkanut viela sittenkaan, kun palasimme meille, vaan ehdin korjata pyykit narulta, ja istuimme viela viinin ja herkkujen parissa puutarhassakin! Jossain vaiheessa tuli pari pisaraa, ja paatimme varmuuden vuoksi siirtya sisalle, mutta ei siitakaan sitten seurannut sadetta kuin vasta myohemmin illalla.
Olin jo pakkaamassa hummusta jaakaappiin, kun huomasin, etta sen "kayta ennen" paivays oli 29/6, ja keskiviikko oli siis 30/6! Ihmettelin asiaa suuresti, varsinkin sen takia, etta kys. Tesco on vasta avannut ovensa uusissa tiloissa, eli en olisi edes kuvitellut etta heilla EHTISI viela tassa vaiheessa olla mitaan vanhentunutta tuotetta hyllyilla.. Toisaalta, maussa ei ollut mitaan vikaa, viela torstain puolellakaan, etta en vaivautunut edes palauttamaan sita kauppaan, vaan popsin sen tosiaan melkein loppuun torstaina. Valitsimme Maarian kanssa jalapeno-paprika hummuksen, mutta aion piakkoin testata muitakin makuja. Olen pitkaan halunnut kokeilla hummusta, mutta se on niita juttuja mitka eivat ikina tule itselleni mieleen kaupassa, joten saan kiittaa Maariaa tuosta ideasta. Olin kuvitellut kys. tokotin ehka hitusen kiinteammaksi koostumukseltaan, mutta muuten se vastasi aika hyvin mielikuvaani. (Myohemmin muuten havaitsin, etta se oli aivan mielettoman hyvaa ruisleivan kanssa.. Oimokin olisi halunnut tulla nuolemaan sita leivaltani, mutta jostain syysta paatin etta kissan ei valttamatta kannata popsia mitaan jalapenopitoista..)
Myohemmin illalla kavimme sitten palauttamassa Maarian Naasiin, tarkistin pimeassa ruusut, joimme teeta ja lassytimme kissoille. En muistanutkaan viela kertoa Maarialle, etta talla kertaa loysimme taas (meille) uuden reitin - siis emme tietenkaan mitenkaan eksyneet, tms.. hehe.. Mutta ajoimme kanavan varrella, ja jossain Osberstownin tienoilla (oletan..) oli ihanan kauhuleffamainen tunnelma =D Haluan nahda kys. reitin joskus paivanvalossa, koska se vaikutti aika kauniilta jopa ihan pimeassa!
Torstain saa oli jokseenkin samanlainen kuin keskiviikkonakin, eli enimmakseen pilvista, muttei sateista. Aurinkoisiakin hetkia oli, ja piti kaivaa Imatralta ostamani hellehattu paahan, kun aurinko grillasi hiuksia siihen malliin. Istuin siis puutarhassa lukemassa, ja nyppimassa yrtteja. Daniel kavaisi yhden kaverinsa luona, ja kuten myohemmin huomasimme, tuli unohtaneeksi puhelimensa sinne. Ts. joskus myohaan illalla han alkoi etsia luuriaan, ja pyysi mua soittamaan siihen (=loytyisi helpommin). Ei kuitenkaan kuulunut mitaan, autostakaan, ja mietittiin ettei han sita varmaan jattanyt N:n luoksekaan, kun kukaan ei vastannut. ... Sitten hiukan myohemmin, puhelimeni soi alakerrassa, ja huomasin puhelun tulevan Danielin numerosta. Plarasin just jotain saittia, ja puolella ajatuksella mietin, etta Daniel olikin nakojaan loytanyt puhelimensa, joten vastasin meidan tyypilliseen tapaan - mutta soittaja olikin N, joka siis oli juuri havainnut Danielin puhelimen! =D No, ainakin tiedamme nyt missa se on!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.