Kolme paivaa sitten, Sandy Hookissa tapahtui kouluammunta. Kaksikymmenta lasta ja kuusi aikuista kuoli.

Sosiaalinen media on taynna linkkeja uutisartikkeleihin, muistosivuille, kuvagallerioihin, blogikirjoituksiin, yms., aiheeseen liittyen. Se on ihan ymmarrettavaa, kun ihmiset ovat jarkyttyneita, riippumatta siita tunsivatko ketaan uhreista vai eivat.

Kunpa sympatian maara voisikin herattaa kuolleet, mutta kun se ei voi. Uhrit pysyvat kuolleina.

Sen sijaan..

Mauritiuksella on puolivuotias viaton lapsi, joka on yha hengissa, muttei valttamatta ela kovin pitkaan, ellei saa suuresti tarvitsemaansa munuaisleikkausta.

Taman lapsen hengissa pitamiseksi on siis jotain mita voimme oikeasti TEHDA, lahjoittamalla rahaa leikkausta varten. Pienistakin lahjoituksista on suurta apua, jos tarpeeksi monet osallistuvat.

Olen pyytanyt ihmisia lahjoittamaan, tai edes levittamaan linkkia, mutta vain harvat ovat osallistuneet.

Miksi suurin osa ihmisista keskittyy mielummin suremaan kuolleita kuin pelastamaan elavia?

Toki molempiakin voi tehda, mutta jos on valittava, niin eiko olisi tarkeampaa pelastaa elavia?

Vai koetaanko lapsiraukka jotenkin vahemman tarkeaksi, kun sattuu asumaan kaukana Mauritiuksella?

Auta pitamaan Muzakir hengissa

Muzakir pictures (used with permission)

Tana aamuna juttelin tekstiviestitse Malan (Muzakirin aidin) kanssa. Han kertoi, etta leikkausta, jonka oli maara tapahtua huomenna, on jouduttu siirtamaan kymmenella paivalla, koska perheella ei viela ole tarpeeksi rahaa koossa leikkausmaksua varten. Leikkauksen on kuitenkin tapahduttava viimeistaan 28. joulukuuta, koska sen jalkeen kirurgi lahtee kolmeksi kuukaudeksi lomalle, eika kukaan tieda selviytyisiko pieni Muzakir, jos leikkausta jouduttaisiin siirtamaan niin pitkan ajan paahan. Pyydan kaikkia antamaan talle lapselle mahdollisuus elamaan, lahjoittamalla leikkausta varten. (Koska ulkomaanmaksut vievat muutaman paivan kasittelyaikaa, pyydan mahd. pikaisia lahjoituksia.)

Ala anna Muzakirista tulla lasta, joka tarvitsee muistosivun.