Vuodatus tokki eilen, joten saan vasta nyt lisattya taman blogiin..

Oimohan oli muutama viikko sitten ihan ns. kuoleman kielissa, ja tuttu elainlekuri oli mm. Bank Holiday -viikonloppuna valmis tulemaan tarvittaessa nukuttamaan Oimon, ja oltiin jo ihan valmistauduttu siihen, etta viimeisia paivia mennaan..

Sitten Oimo alkoi hitusen piristya, ja paatettiin viela antaa steroideja, joiden piti vaikuttaa suunnilleen neljan paivan ajan, ja sen jalkeen odotettiin jonkinlaista romahdusta, ja sita vaikeaa paatosta..

Mutta...

Oimo onkin yllattaen piristynyt ihan mielettomasti, ja eilen han pystyi taas hyppaamaankin - ekaa kertaa moneen viikkoon! =D Hyppasi D:n autolle, ja alkoi vimmalla raiskata antennia, mika on aina ollut hanen lempipuuhiaan - ks. video.. Hyppiminen ei nakynyt edes tuottavan minkaanlaisia ongelmia, ja Oimo on nyt ollut ulkoilureissuillaan jo reilut puoli tuntiakin yhteen mittaan, vaikka emme enaa jata hanta omin pain ulos (kuten ennen), vaan odottelemme ovella, tai jatamme ainakin liukuoven raolleen, etta han voi itse tulla sisaan kun silta tuntuu. Valilla han vaikuttaa tulevan sisaan melkein sen takia, ettei halua seisottaa ketaan ovella, vaikka voisi viela olla siella kauemminkin.

Sisalla ollessaan han lojuu tai nukkuu enimmakseen 'kuistilla' (siis siina etuovien valissa), minne olen tehnyt mukavan pedin hanelle. Yoksi jatamme sisemman etuoven ketjukiinnitykselle, ja lykkaan oven alle pahvia, niin etta ovi jaa just tarpeeksi raolleen, etta Oimo paasee halutessaan sisaan. Han kuitenkin vaikuttaa viihtyvan siella omalla pedillaan, ja tulee enimmakseen sisalle vain syomaan ja juomaan - ja kerjaamaan herkkuja ihan entiseen malliin! =D

Oimo on alkanut nuolla etupuutarhan 'drivea', ja takapuutarhan kukkapenkin multaa, melkein aina ulos mennessaan. Ajattelin sen viittaavan jonkinlaiseen mineraalinpuutokseen, mutta elainlekurin mukaan kissoille ei ole vastaavia ravintolisajuttuja kuin ihmisille. No, toivottavasti han saa tarvitsemansa mineraalit tms. noista nuolemistaan kohteista! Tuskin niista hanelle haittaakaan on..

Siihen nahden, etta ensimmaisen (tod.nak.) kasvaindiagnoosin jalkeen Oimo sai arpomalla viikon tai pari elinaikaa - muutama kuukausi sitten, ja muutama viikko sitten oltiin jo melkein antamassa piikkia, niin tama nykytilanne on aivan fantastinen ihmeparantuminen!

Diagnoosia voisi siis viela tarkentaa kaikenlaisilla kokeilla, mutta niissa on omat riskinsa, joten ainakin toistaiseksi jatketaan vain samaan malliin, kun Oimo kuitenkin selvasti taas jaksaa PALJON enemman, liikkuminen sujuu, energiaa riittaa leikkimiseenkin, ja han nauttii selvasti elamastaan, eika ole kipujakaan, niin turha kiusata stressaavilla ja mahd. kivuliailla kokeilla, joiden tulokset lahinna tyydyttaisivat vain meidan tiedonhaluamme, eivatka sinansa aiheuttaisi Oimon elamaan muutoksia.