H aloitti syyskuun alussa neljannen luokan, ja olemme taas aloittaneet koulunjalkeiset laksysessiot. Ensimmaiset matematiikan laksyt ovat olleet lahinna yhteenlaskuja - nyt isommilla numeroilla, ja usein niin, etta yhteenlaskettavia lukuja on kolme. Sen lisaksi on ollut lukujen pyoristamista lahimpaan sataan tai tuhanteen. H:lta nuo yhteenlaskut sujuvat yleensa helposti ja nopeasti, mutta pyoristysten suhteen on viela vahan epavarmaa, varsinkin jos liikutaan tuhansissa. Luulen kuitenkin, etta syyna on lahinna keskittymisen puute, koska han selvasti kuitenkin ymmartaa idean.

Lausetehtavat ovat nyt sellaisia, etta annettuihin sanoihin pitaa merkita tavujen maara, ja kohta missa sana jakautuu tavuiksi. Koulussa on opetettu taputtamaan kasilla apua, niin etta sanan tavujen lukumaara selviaa - tama sujuukin H:lta hyvin. Sen sijaan, tavukohtien merkkaaminen on huomattavasti vaikeampaa, eika minusta valitettavasti ole siina asiassa kovin suurta apua, koska en ole oikeastaan ikina joutunut tavuttamaan sanoja englanniksi (paitsi siis sen verran, etta osaan sanoa montako tavua sanassa on). Myos Daniel on huomannut olevansa tosi ruosteessa tavuttamisen suhteen. Merkkaaminen onkin lahinna arpomista.. Taytyy vaan toivoa, etta H:n opettaja merkkaa mahd. virheet, niin mekin voimme Danielin kanssa sitten opetella oikeaa tavutusta, hih.. Tavutettavien sanojen tavutuksen lisaksi, sanoja kayttaen on muodostettava lauseita. H on edelleen siina aika hyva, ja onneksi kirjoittaminenkin sujuu jopa yllattavan hyvin, siihen nahden ettemme kesaloman aikana tehneet oikeastaan mitaan, vaan tapasimme lahinna muutamaan otteeseen puistossa, missa olin itse R:n ja pikku-R:n kanssa, ja H leikki itseaan nuorempien poikien kanssa sotaa :o

Emme toistaiseksi ole lukeneet muuta kuin muiden laksyjen tehtavanantoja. Tanaan H:lla oli kuitenkin mukanaan The Tempest; kirja helppolukuista Shakespearea lapsille. (Yritin googlettaa kys. kirjaa ja kirjasarjaa, mutta valitettavasti loysin vain muita vastaavia, jotka vaikuttivat naytteiden perusteella paljon helppolukuisemmilta!) H oli yrittanyt lukea sita kotona, myos aitinsa avulla, mutta he eivat olleet ymmartaneet tarinaa, koska siina oli liikaa uusia ja vaikeita sanoja.

Pikaplarasin kirjaa, ja totesin etta suurin osa ns. vaikeista sanoista oli kuvailevia, ja jos olisimme H:n kanssa lukeneet tarinaa pienissa osissa, niin etta olisin ensin selittanyt hanelle ne kaikki uudet sanat, han olisi ymmartanyt itse tarinan varsin hyvin. Harmitti vaan, etta hanen piti palauttaa kirja jo huomenna, eli ehdimme lukea vain yhden sivun. Hanen olisi pitanyt kirjoittaa lomakkeeseen lyhyt kuvaus tarinasta, mutta kun han ei ehtinyt ymmartaa sita, mina kirjoitin selvityksen miksi H ei ollut ymmartanyt. Kehotin H:a myos tuomaan mahd. vastaavat kirjat suoraan meille, niin etta ehtisimme lukea ne osissa.

H itse toivoi saavansa mielummin helppoa luettavaa, mutta mina toivon hanelle mielummin jotain hiukan haastavaa, koska han on sentaan jo neljannella luokalla, eika mene kovinkaan pitkaan, ennenkuin hanen on osattava lukea vaikeampaa tekstia, selvitakseen koulutehtavista yleensa. On liian helppoa jatkaa helppojen lastenkirjojen lukemista, sen sijaan etta uskaltautuisi vaikeammalle asteelle ja opettelisi uusia sanoja.. Olen kylla muuten ihan positiivisesti yllattynyt siita, miten sujuvaa hanen lukemisensa on, pitkan kesaloman jalkeen. Huomaa, etta han tosiaan on kaynyt hakemassa kirjastosta luettavaa ja lueskellut niita sitten kotona.

Iirin tehtavat ovat olleet lahinna sellaisia, missa valmiit lauseet on listattu sivun ylalaitaan, ja niiden alla on sitten kuvia, joiden yhteyteen on kirjoitettava oikeat lauseet. Niissa H ei siis tarvitse apua, ja hihkun aanettomasti mielessani, kun han lukee lauseita aaneen, samalla kun kirjoittaa niita paikoilleen.. Han lausuu iiria aika hyvin! =D

Tanaan oli myos 'tiedetehtava', mika vaikutti sellaiselta helpolta fysiikalta, mutta H ei oikein osannut selittaa minulle, mita heidan piti tehda, joten en sitten voinut auttaa sen suhteen. Han lupasi kysya huomenna opettajalta. (Tehtava ei siis ollut missaan kirjassa, vaan he olivat piirtaneet tunnilla kuvan vihkoon, ja opettaja oli mita ilmeisimmin selittanyt suullisesti mita kotona pitaisi tehda.)