H:lla ei yleensa ole laksyja perjantaisin, joten tanaan luimme joitakin sanoja lasten sanakirjasta, jonka annoin H:lle joululahjaksi. Siina edetaan siis aakkosittain, ja sanat on selitetty simppeleiden lauseiden ja piirrosten avulla. Sitten siirryimmekin tietsikkapelien pariin! Olin etsinyt muutamia uusia lapsille sopivia pelisaitteja, ja tanaan pelasimme GirlsGoGames-saitin peleja - tai no, pelaaminen on vahan vaara sana, kun enimmakseen H valitsi puettavia virtuaalinukkeja, meikkaamista, manikyyria, hiustenleikkuuta ja virtuaalinukkekotia.. =D Saitti on todella kiva, myos tallaisen vanhemman lapsen mielesta, heh.. Taidankin siirtya sinne pukemaan muutamia nukkeja..
Niin, ja saattaessani H:n kotiin, hanen isansa tosiaan vahvisti, etta toivovat mun kuvaavan sunnuntaina ensikommuunion heidan uudella digivideokamerallaan :O Kiikutin siis kameran takaisin meille, etta ehdin tutustua siihen paremmin kuin eilen illalla pikaisesti. Panikoin lahinna sen takia, etta en ole varma milla systeemilla kamera pyyhkii vanhaa materiaalia yli, kun silla kuvaa uutta. Kaytossa oleva mini-DVD asetuksineen on sellainen, jolta manuaalin mukaan ei erikseen voi poistaa materiaalia, mutta kun paalle kuvaa uutta, niin se automaattisesti korvaa vanhan materiaalin uudella - siina heidan DVD:llaan oli jo aika paljon materiaalia (mm. H tanssimassa kotonaan ehtaan Bollywood-tyyliin ja poseeraamassa ensikommuunioasussaan), josta kuitenkin suurin osa oli pimeaa tai sumeaa raplaamista, kun ovat harjoitelleet kameran kayttoa ilman manuaalin apua.. Sain kylla tallennettua laptopillemme kaiken videomateriaalin, niin etta se on turvassa, jos satun kuvaamaan sen paalle jotain harjoittelukamaa, mutta en ole varma toimisiko se systeemi DVD-soittimessa, jos polttaisin sen DVD:lle, eika heilla ole toistaiseksi tietsikkaa, jolla voisivat katsella videoitaan. Still-kuvia en onnistunut saamaan tietsikalle.. H:n isa antoi mulle toisen mini-DVD:n, jonka ajattelin laittaa kameraan vasta sunnuntaita varten. Kyseessa on Sony Handycam.
Pakko mainita myos sellainen hilpea juttu, etta olimme H:n kanssa tanaan pelaamassa jotain virtuaalinukkejuttua, kun hanen kannykkansa soi. Naytolla vilkkuva numero oli R:n Sri Lankan kannykkanumero, ja vahan ihmettelin etta R soittaa nain pian uudelleen, kun vasta eilen soitti H:lle. H vastasi, mutta sielta ei kuulunut ensin mitaan.. Hetken paasta keksin, etta pikku-R (1v) on todennakoisesti taas napannut aitinsa puhelimen, ja soittaa nyt sattumalta kalliita puheluita! Kehotin H:a kysymaan onko siella pikku-R, ja nimensa kuultuaan, pikku-R aannahtelikin jotain.. Kuulimme myos R:n juttelevan jotain pikku-R:lle, mutta puhelu vaan jatkui ja jatkui, eika R selvasti ollut huomannut, minne lapsensa soittelee! Onneksi han oli antanut mulle myos Sri Lankapuhelimensa (en voinut vastustaa kirjoitusasua..) numeron, joten rimpaisin hanelle ja ilmoitin lapsensa rapeltavan parhaillaan kallista puhelua Irlantiin.. Ehdotin aikanaan, etta R ostaisi pikku-R:lle eurokaupasta sellaisen lasten kannykan, jonka naytto vilkkuu ja joka piippaa yms., mutta pikku-R:lle kuulemma kelpaa vain oikea puhelin. Tulee kalliiksi aitinsa crediteille..