WIN_20150221_233548.jpg

Adoptoin Cuddlesin joulukuun alussa (2014). Hän on syntynyt vuonna 2009, ja hänet adoptoitiin ihan pentuna intialaisperheeseen, joka tosin muutti sittemmin takaisin Intiaan. (Kys. perhe seuraa edelleen netitse Cuddlesin kuulumisia.) Olen nähnyt pentukuvia Cuddlesista, silloisen perheensä kanssa, ja yhden videon, jossa Cuddles oli jo täysikasvuinen, ja silloinen Mama tarjosi hänelle kissanherkkua. Cuddles vaikutti oikein nimensä mukaiselta =)

Kun em. perhe muutti maasta, he jättivät Cuddlesin ilmeisesti jollekin tuttavaperheelleen (tai mahd. naapureille - en ole kysellyt tarkemmin). Tiedän vaan, että Cuddlesin uudessa perheessä oli viisi lasta, eikä perheestä kukaan oikein osannut käsitellä kissoja, joten Cuddles vietti muutaman vuoden perheessä, missä kaikki hiukan pelkäsivät häntä, eikä hänellä sen takia ollut pahemmin kosketuskontaktia ihmisiin. Muuten oli kyllä pidetty huolta - ruokittu asianmukaisesti, jätetty lomien ajaksi hoitoon samaan tuttuun paikkaan (jossa myös yksi Cuddlesille tuttu ihminen seuraa netitse hänen kuulumisiaan), ja kaikki rokotukset yms. olivat ajan tasalla. En ole itse koskaan ollut suorassa kontaktissa Cuddlesin toisen perheen kanssa, mutta ilmeisesti perheen äiti oli jostain muualta kotoisin (mahd. itä-eurooppalainen), ja isä irlantilainen.

Cuddlesin toinenkin perhe muutti pois Irlannista, ja Cuddlesille haettiin uutta kotia facebookitse. Sitä kautta hän päätyi minulle - tosin, perheen muuttopäivä oli lähellä, eikä minulla siis ollut heidän suoraa numeroaan, joten ehtivät viedä Cuddlesin DSPCA:lle, missä hän joutui viettämään muutaman päivän, ennenkuin sain hakea hänet luokseni.

Ollaan edetty hitaasti, ja Cuddles on alkanut nauttia rapsuttelusta, tulee joskus puskemaan jalkaa, ja epäilen hänen hyppäävän toisinaan tarkoituksella keittiön työtasolle kesken kokkaamiseni (tms.), kun se on ainoa ajankohta milloin otan hänet syliin - siirtääkseni hänet takaisin lattialle. Oletan, että hän on liian ylpeä myöntääkseen tykkäävänsä siitä, että otan hänet syliin.. =)

Ehkä viimeisen kuukauden aikana, Cuddles on muutamia kertoja hypännyt aamulla sänkyyn, kun olen vielä nukkumassa, mutta jos meinaan vaikka rapsuttaa, niin pomppaa saman tien pois.

Tänään sitten tapahtui ihan massiivinen ihme =D

Lojuin laptopin kanssa sohvalla, ja katsoin samalla telkkaria.. Cara nukkui omalla pedillään, ja Cuddles pomppasi sohvalle - ks. tuo eka kuva, ylempänä. No, sitäkin on pariin otteeseen sattunut, mutta sitten Cuddles yllätti, kapuamalla päälleni, alkaen leipoa fleeceäni! =D Samalla hän puski naamaani tosi hellyydenkipeänä - awwww..

Huomasin, että rapsuttelu ei kuitenkaan ollut tervetullutta. Ollenkaan. Annoin hänen sitten leipoa fleeceä ihan rauhassa, ja puskea naamaani kasapäin kissankarvairtoripsiä..

WIN_20150221_233745.jpg    WIN_20150221_233748.jpg

WIN_20150221_233759.jpg

WIN_20150221_233955.jpg    WIN_20150221_233958.jpg

WIN_20150221_234041.jpg

Sessio kesti aika kauan, ja hiukan myöhemmin, Cuddles tuli vielä toistamaan sen =)

Tämä oli varmasti suurin harppaus luottamuksessa, tähän mennessä! En ollenkaan ihmettele, että siihen on mennyt niin kauan. Cuddles-parka on kokenut tulleensa hylätyksi jo kahteen otteeseen (vaikka sen ekan perheen äiti oli joskus käynyt Irlannin-reissuillaan tapaamassa Cuddlesia, ja olen sanonut, että saa käydä jatkossakin, jos haluaa), ja oli toisessa perheessä varmaan ehtinyt aika hyvin unohtaa sylissäolot yms.

Nyt nukkuu kuin enkeli, ja Cara silmäilee siihen malliin, että saattaa kohta mennä herättämään - ja sitten ravaavat taas pitkin taloa..