Onneksi olen kirjoittanut pieneen Moleskineeni joka paiva, niin voin luntata sielta viimeisimman blogitauon aikaisia tekemisia =)
Laitan oheen pari esimerkkia depressiomusiikista, mihin irlantilaiset radiokanavat ovat selvasti rakastuneet.. James Morrisonia on tosiaan tullut melkein kaikilta kanavilta jo varmaan reilun vuoden ajan! Yleensa nimenomaan Please don't stop the rain tai tuo Broken Strings duetto Nelly Furtadon kanssa.. Biiseissa arsyttaa jo moni asia; 1)tulevat jatkuvasti radiosta (parituntisen ajelun aikana tuon ekan biisin saattaa kuulla jopa viiteen kertaan, vaihtoi sitten valilla kanavaa tai ei), 2)depressiofiilikset, 3)James Morrisonilla on s-vika, 4)en ole ikina pitanyt Nelly Furtadon leikkaavan kovasta aanesta.
Keskiviikkoiltana kavimme taas ajelulla. Olimme menossa Dubliniin, mutta kaannyimme takaisin kun muistimme uuden 30km/h rajoituksen, joka on aivan perseesta.. Ajoimme Newtownmountkennedyyn katsomaan, josko Mario's olisi ollut auki (se ihana take away paikka, mista saa maailman parhaat snack boxit), mutta ei ollut avoinna, eli popsimme sitten banaania ja kekseja, jotka olin pakannut evaaksi. Kavimme pimeassa kavelylla Roundwood Reservoirilla, ja toivoin etta kamerani kykenisi toistamaan sen upean yonakyman jarven yli, mutta ei.. Sitten ajelimme Annamoen, Tiglinin, Devil's Glenin ja Ashfordin seuduilla, kunnes palasimme kotiin.
Seuraavana paivana palasimme alkuillasta Roundwood Reservoirille, mista rapsin muutamia kuvia Danielin Severance: Blade of Darkness -modia varten. Palasimme kotiin Newtownmountkennedyn kautta, ja Mario's olisi ollut auki, mutta emme silla kertaa olleet ruuan tarpeessa! Pah.. Sina iltana alkoi LOST'in viimeinen kausi, mita ennen tuli viela muistinvirkistyskooste aiemmista kausista.
Perjantaina kavimme vain Cornelscourtissa ruokaostoksilla, ja menin paniikkiin, kun kamera sekosi siina matkan varrella :O Pinky ei suostunut menemaan normaalisti paalle, vaan zoom meni sekona ulos ja sisaan, enka pystynyt millaan asetuksilla tarkentamaan yhtaan mihinkaan.. Olin tosi masentunut, kun ei olisi varaa uuteen kameraan, ja Lenore on niin iso montti, eika sen patteri riita oikein mihinkaan.. Onneksi googlettamalla loytyi ehdotuksia mita kokeilla moisen ongelman suhteen, ja patterin lataaminen korjasinkin ongelman. Iso helpotus!! Otin kuitenkin myos Lenoren kayttoon pitkalta lomaltaan, ja huomasin unohtaneeni kokonaan sen nappulat :o
Eilen oltiin taas V:n kanssa Harbour Bar'issa. Siella oli bandi-ilta, ja aluksi Brian Horan soitti akustista kitaraa ja lauloi osan omia laulujaan, osan covereita; mm. Bulletproof, mika oli aika kiva sellaisenakin versiona. Bandin nimi oli Blue Fever, ja loysin nyt pikaisesti heilta youtubesta vain katukeikan, mutta Facebookista loytyy parempia - suosittelen!
Tanaan olen lahinna vegetoinut koneella, mita nyt kavin valilla katsomassa ullakkotelkkarista RAW:n.

 

Viimeoisen ajelun jaljilta, aamulla vasytti sen verran, etten jaksanut repia itseani hereille viela kymmenelta, ehtiakseni siihen paivan ensimmaiseen rontgen-aikojen haarukkaan (valilla 10-12). Ajattelin jopa jattavani koko reissun huomiseksi, mutta herasin sitten kuitenkin kahdelta, ja pikaisen aamupalan jalkeen lahdimme kohti Loughlinstownin sairaalaa, missa useimmat lahetejutut suoritetaan.

Daniel oli unohtanut puhelimensa kotiin, ja odotti soittoa yhdelta asiakkaalta, joten lahetin hanet hakemaan luuriaan, kun menin itse kuvauttamaan keuhkoni. Talla kertaa en joutunut odottelemaan kovin pitkaan, vaan ehdin tuskin pelata yhden pelin kannykka-backgammonia loppuun, kun rontgen-tati tuli jo hakemaan. Muistaakseni sama rontgen-tati oli siella edellisellakin kerralla, kun kavin rontgenissa. Han on olemukseltaan sellainen, etta muistuttaa enemman jonkun pikkupotilaan mummoa, joka seikkailee pitkin sairaalan kaytavia =D Lisaksi hanella on hilpea maalaisaksentti.

Otin taas huvikseni "muotikuvia" pienenpienessa pukukopissa, peilin avulla - sairaalan sininen kertakayttokaapu oli vaan niin trendikas.. =D (Blogitan ne ehka joskus, kun muistan siirtaa koneelle ja netittaa..)

Kun palasin parkkipaikalle, Danielia ei viela nakynyt. Rimpaisin, ja han kertoi olevansa jo paluumatkalla, mutta liikenne oli vahan ruuhkaista. Kaivoin sitten aikani kuluksi kameran esiin, ja aloin rapsia kuvia jalkakaytavasta yms. Siina lahella oli muutama vartija tms. tupakalla, ja pian heista nuorin tuli vahan nolostuneena sanomaan, etta sairaalan alueella ei saa ottaa kuvia - oletan, etta jompikumpi niista vanhemmista kollegoista oli lahettanyt hanet. Ei kuitenkaan vaatinut poistamaan jalkakaytavakuvia kamerasta, tms.! Mulle asia oli sinansa ihan sama, joten pistin vaan kameran taskuun, mutta Daniel kiehahti aiheesta, kun kerroin hanelle myohemmin autossa. Han halusi melkein kaantya takaisin ja vaitella asiasta niiden vartijoiden kanssa. Onhan se kieltamatta naurettavaa, etta joku kieltaa ottamasta kuvia jalkakaytavan pinnasta (varsinkin kun olin sisalla rapsinyt ihan rauhassa pukukoppikuvia ja kuvan vessassa olleesta hauskasti ylosalaisin olevasta opasjulisteesta, ja olisin voinut myos rauhassa rapsia kaytava- ja toimistokuvia sairaalasta, ilman etta kukaan olisi asiaa huomannut - mutta ilmeisesti se jalkakaytava on tulenarkaa materiaalia, heh..). Ilmeisesti seuraamme tassakin britteja - hehan nykyisin voivat repia turisteiltakin muistikortit kameroista, jos joku erehtyy vaikka kuvaamaan julkisella paikalla bussia tms. Sairasta. Kay saaliksi nykylapsia ja -nuoria, jotka eivat ikina ole kokeneet muuta kuin nykyisen yltioparanoidin yhteiskunnan..

Ehdin juuri ajoissa kotiin, ennenkuin H tuli tekemaan laksyja. Heilla on nyt matikassa desimaaleja ja murtolukuja, jotka eivat viela ole hanella ihan hanskassa. Koulukirjat ovat kylla paljon varikkaampia ja selkeampia kuin mita meilla oli ala-asteella. Iirinkielisen ristikon ja paivan lausetehtavien jalkeen pelasimme viela ristinollaa ja hirsipuuta, ennenkuin H lahti kotiin.

Olemme parina viime yona kayneet 2,5 tunnin yoajeluilla. Ekana yona ajoimme ensin Cornelscourtiin, missa kavimme 24h Dunnesissa ruokaostoksilla. Sitten ajelimme fiilispohjalta vahan siella taalla; Killiney Hill, Dalkey, Dún Laoghaire, ja myos Dublinin keskustassa, mista on tullut ihan taksialuetta - meidan lisaksi siella tuli vastaan vain kaksi autoa, jotka eivat olleet takseja! (Ollaan aiemmin kylla oltu se ainoa ei-taksikin..) Ihailimme Killiney Hillin parkkikselta upeaa kuutamoa, kun siella ei ollut muita hairitsevia valoja.

Tana yonakin aloitimme Cornelscourtista, josta jatkoimme Lough Tay'lle (siis vuorille), ja olisimme jatkaneet Sally Gapille asti, mutta Lough Tay'lta alkoi hernerokkasumu, ja Sally Gapilla olisi voinut olla mustaa jaata, etta paatimme kaantya takaisin. Sitten Daniel sai paahansa, etta voisimme ajella Ranelagh'ssa (siis Dublinin keskustan liepeilla), joten kavimme niilla kulmilla missa majoituin ihan ekalla Irlannin-matkallani, kesalla '94. Ajelimme taas vahan siella taalla pitkin Dublinin keskustaa jne., ja lopulta kotiin.

Oli tarkoitus menna aamulla sairaalaan, kun mulla on se keuhkorontgenlahete, mutta saa nahda onnistutaanko heraamaan ajoissa. Sinne voi menna 10-12 tai 2-4 valilla, ja jos menisin tuohon aiempaan valiin, niin ehtisin aika varmasti ajoissa kotiin tekemaan H:n kanssa laksyja. Sanoin hanelle varmuuden vuoksi, etta lahetan tekstarin, jos en ole iltapaivalla kotona. Tai ainahan sen rontgenin voisi jattaa keskiviikoksi..

Otsikon osilla ei ole mitaan tekemista keskenaan =) Eilen vaan nakyi itsellani tulevan 13 vuotta tayteen Irlannissa, etta taalla on vierahtanyt jo reilu kolmannes elamastani.

Silmavaiva puolestaan viittaa Oimoon, joka tuli eilen kotiin silmaa iskien. Huomasin siis heti, etta silmassa oli jotain vikaa. Tutkin sen, eika siella ainakaan nakynyt mitaan roskaa, mutta silman sisakulmassa vaikutti olevan toisen kissan kynnen tekema pistosjalki, joka punersi hieman. Pian sen jalkeen Oimon poski turposi silman alta, niin etta silma muurautui melkein kokonaan kiinni.

Onneksi muistin, etta meilla oli kokonainen lemmikeille tarkoitettu antibioottikuuri (kiitos tutun elainlaakarin), joten viskasin em. elainlekurille emailia, kuvailin vaivan, ja kysyin aloitankon antibioottikuurin Oimolle. Han vastasikin melkein heti, etta kaksi tabua paivassa on OK, ja silmaa voisi myos puhdistaa suolavedella (teelusikallinen suolaa sekoitetaan pintiin keitettya vetta, ja annetaan jaahtya - sitten dipataan pumpulilappu siihen ja putsataan naarmu). Saastimme siis lahemmas €300, kun ei tarvinut lahtea viemaan Oimoa Belfieldiin ja maksaa taas sita hurjaa sunnuntaipaivystysmaksua.. Ei tosiaan olisi ollut moiseen varaa! Tanaan Oimon silma nayttaakin jo paljon paremmalta, mutta syotan tietty koko antibioottikuurin, ettei sinne jaa mitaan tulehdusta pesimaan. (En ikina unohda miten hurjalta Squeak-paran silma naytti, aarimmaisen pahasti tulehtuneena.. Se jouduttiinkin sitten poistamaan, kun sain kissan kiinni ja elainlaakarille..)

Itse kavin tanaan lekurilla jatkuvan yskan takia, joskin tilanne on jo paljon parempi. Sain silti varmuuden vuoksi lahetteen keuhkorontgeniin, jonne menen kai huomenna.

Kavin kotimatkalla Eurokaupassa ja ostin varmaan ensimmaisen hiuslakkani n. 15-20 vuoteen. 80-luvulla kaytin hiuslakkaa varmaan keskikokoisen kaupungin edesta (luonto ei kiita; huono omatunto..), mutta sittemmin en ole koskenut.. Nytkin tarvitsen sita lahinna parin haituvan pitamiseksi kurissa, eli tuo pullo kestanee seuraavat 20 vuotta. Kun pidan hiuksia nutturalla, korvien ylla on muutamia nutturan lyhyeksi kuluttamia haituvia, jotka pyrkivat sojottamaan kohti taivasta (hiuksissani asuu muutamia stand up -koomikkoja..). Nyt saan ne liimattua kuriin hiuslakalla.

Poikkesin myos askartelukauppaan, katsomaan joko sinne olisi tullut lisaa askartelutarvikkeita.. Olen ehka maininnut aiemmin, etta ennen maailman ihanimmasta askartelukaupasta tuli viime vuonna todella ankea, kun lopettivat ensin DoCrafts-edustuksen (ja sen myota myos demot), ja myyvat nykyisin lahinna taidetarvikkeita ja lasten askartelutarvikkeita, eli jaljella oleva hyllyllinen paperiaskartelutarvikkeita on todella suppea.. Tilanne ei siis ole kohentunut ollenkaan =( Tanaan paikalla oli tuttu suosikkimyyjani, seka omistajapariskunnan mies. Aistin, etta ensin mainittu olisi keskustellut aiheesta kanssani, ellei viimeksi mainittu olisi ollut paikalla.. Jotain outoa siella oli ilmassa. Tosi saali, siihen nahden etta ennen kys. kauppaan tuli vahan valia asiakkaita jopa kaukaa Dublinin pohjoispuolelta, ja heilla on sentaan suht. hyvin varusteltuja askartelukauppoja lahempanakin.

Ihmettelen myos, etta valikoima on surkastunut, kun omistajapariskunta on kuitenkin laajentanut liikettaan avaamalla kakkoskaupan Greystonesiin. Pitaisikin joku paiva kayda siella katsomassa, onko senkin kaupan valikoima yhta huono, vai myyvatko nykyisin kiinnostavia materiaaleja vain siella. Toki tulin silti ostaneeksi jotain, eli kauan kaipaamani pastellinvariset tussit samaa merkkia, mita mulla on jo kirkkaat varit ja maanlaheiset varit. Nyt onkin taas rahat finito.

Eilen illalla anoppi katsoi taas joka perjantaiseen tapaansa The Late Late Show'ta, ja ma olin tassa olohuoneen toisessa paadyssa laptopilla. (En ole viela palannut koneineni ullakolle, kun siella on edelleen aika viileaa, eika yskani ole parantunut kokonaan.) Han oli sielta illan mittaan jo huudellut ties mita asiaa - han jotenkin kuvittelee, etta seuraan koko ajan telkkaria, jos olen olohuoneessa, ja kaantyy vahan valia kommentoimaan jotain, odottaen mielipidetta tms. (Jos han on yksin olohuoneessa, han kommentoi silti aaneen..) Sitten ohjelmassa alkoi uusi aihe, ja yhtakkia han alkaa hihkumaan jostain Irlannissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, kaantyen lahes innoissaan odottamaan kommenttiani asiaan. Kysyin milloin kys. onnettomuus oli tapahtunut (nimim. en ole pahemmin seurannut uutisia pariin paivaan) - kuulemma joskus 60-luvulla. Etta joo, en sitten ole hirmu tarkasti moiseen onnettomuuteen tutustunut, kun se sattui ennen syntymaani, eika hirveasti kiinnostakaan.. Lisaksi olin just naputtelemassa pitkaa kirjetta suomeksi, etta ei olisi pahemmin kiinnostanut kuunnella lisaa jostain ammoisesta onnettomuudesta, mutta kuuntelin nyt kuitenkin pinnistetyn kohteliaasti, kuinka kys. onnettomuudessa oli kuollut joku sejase (en muista nimea, kun ei kiinnostanut), joka oli asunut heidan lahellaan ja kaynyt usein heidan kaupassaan (heilla oli siis ennen kauppa Vevay Roadilla, missa myos asuivat siihen aikaan), ja sejase oli viela tuonut heille pullon viinia, vain viikkoa ennen kuolemaansa tuossa onnettomuudessa (so what?). Jossain vaiheessa han huomasi, ettei ohjelman uusi aihe liittynytkaan mitenkaan lentokoneonnettomuuteen, ja minakin annoin katseeni lasittua ja kaannyin takaisin laptopin puoleen..

Vahan myohemmin, han tiedusteli oliko telkkari mahd. liian kovalla aanella. Sanoin, etta se oli ihan hyva niin, salaa kiitollisena, etta volyymi tosiaan oli siedettavalla tasolla - yleensa 26 on sopiva, niin etta kuuluu hyvin myos huoneen toiseen paahan, mutta usein anoppi pitaa volyymia 100:lla, eli taysilla, mika varmasti kuuluu Kanadaan asti, ellei kauemmas.. No, ehdin tuskin vastata, etta volyymi oli just sopiva, kun anoppi painelikin sen raskaalla sormella kovemmalle. Argh..

Pesin iltapaivalla ja alkuillasta pari koneellista pyykkia, jotka sitten ripustin puutarhaan kuivumaan. Iltayhdeksan-kymmenen aikaan alkoi tulla kylma, ja kun pyykit olivat enaa hitusen kosteat, kavin hakemassa ne sisaan ja pattereille kuivumaan, kun haluan aamulla puhtaat farkut yms. paalle.

Anoppi katsoi telkkaria siina ihan vieressa, muttei vaivautunut mainitsemaan, etta oli sulkenut olohuoneen isomman patterin, jonka paalle levitin ne tarkeimmat vaatteet, ja jonka paalle muutenkin mahtuu eniten vaatteita kuivumaan. En usko, etta han oli unohtanut sulkeneensa kys. patterin, koska oli vasta muutamaa tuntia aiemmin kuivattanut siina omia vaatteitaan. Mina huomasin asian vasta kolmen jalkeen yolla, kun korjasin muilta pattereilta vaatteita pois. Nyt ne tarkeimmat ovat edelleen kosteita, ja jouduin jattamaan lammityksen koko yoksi paalle. Ylakerrassa on patterit vain anopin makuuhuoneessa ja kylpparissa, joten han varmasti valittaa aamulla, etta on paistunut melkein hengilta huoneessaan, kun lammitysta on pidetty koko yon paalla.. Syyttakoon itseaan - jos olisi sanonut sulkeneensa sen ison patterin, lammitys olisi ollut paalla vain kolmeen asti. Paistuisikin hengilta...

Hmmm, mitas tassa nyt olisi sattunut, sitten edellisen kirjoituksen.. Lauantaina olin V:n kanssa Harbour Bar'issa, ja tultiin meille jatkoille. Kadut olivat ihan jaassa. Sittemmin olen lahinna facebookittanut, katsonut telkkaria ja nukkunut! Thatsit tarvitsisi kissapsykologin apua, kun on koko ajan tunkemassa syliini, ja jos hetkeksikaan torjun hanta (kun kaikkia arkisia juttuja vaan ei VOI hoitaa laheisriippuvainen kissa sylissa), han menee mielenosoitusoksentamaan johonkin tarkasti valittuun paikkaan, kuten IKEA-matolleni, tai alkaa nakertaa sahkojohtoja, varmistaen etta huomaan.. *huoh* Etta ei sen kummempaa blogittamisen aihetta!

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
Selantappaja. Mulla ei siis ole sankya, vaan "patja" ja pino sekalaisia viltteja yms. Patja lainausmerkeissa, koska se on sellainen vaahtomuovitaytteinen, kolmiosainen halpis, jonka voi taivuttaa myos matalaksi "tuoliksi", mika tosin ei toiminut edes uutena.. Sittemmin vaahtomuovi on mennyt littanaksi, ja ne kolme osaa hilluvat aika kaukana toisistaan, niin etta valeihin jaa isot aukot. Olen yrittanyt tayttaa niita aukkoja vanhoilla vilteilla yms.
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
Se on hitusen mukavampi kuin paljas lattia.
3. Mistä taas et niin pidä?
No mistakohan en pitaisi.. Ks. #1!
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
Jompikumpi kissoista, satunnaisesti. Thatsit kainalossani (mihin ei todellakaan mahtuisi, kun "patja" on niin kapea), Oimouttahere jaloissani.
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
Haluaisin sangyn.
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
Tahan vuodenaikaan 1-2 villasukat, untuvatopposet, yhdet tai kahdet pitkat housut, 1-3 paitaa, joista ainakin yksi pitkahihainen, paksu villatakki, kaulaliina, kasineet. (N. 13C-17C vetoisa ullakonlattia)
7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
Mulla ei ole sankya.

(via)

Yhdessa monista aitini lahettamista v:n 2009 joulupaketeista oli tuo kuvassa nakyva Wanhan Markin Joulu palasaippua, jonka itse asiassa otimme kayttoon vasta uuden vuoden tienoilla, kun en kipeana jaksanut erityisemmin joulusiivota kylpyhuonetta.
 Aivan Ihana Saippua!!!
Saippua on ensinnakin hyvin kaunis, varsinkin markana! (Kuvat viela kamerassa..) Toisekseen, se tuntuu todella ihanalta ihoa vasten - kateni ovat syvasti rakastuneet tahan saippuaan! Tuoksukin on taydellinen! Se on kiva yhdistelma joulua ja eksotiikkaa, mutta samalla hyvin kevyt, eli ei dominoi koko kylpyhuonetta tuoksullaan. Ja sitten se pieni yksityiskohta, minka takia kutsumme tata saippuaa murhasaippuaksi.. =) Sen pinnan liuetessa veteen, syntyy juuri sellaisia haalean punertavia pisaroita, ettei voi valttya pienelta Pulp Fiction -mielikuvalta; siis se kasienpesukohtaus, missa puhdistivat itseaan veresta.. =D
Tama on ehdottomasti ihanin ikina kayttamani palasaippua..

Nappasin taman Heljalta;

Etsi digikuvistasi kuva tasan

- puolen vuoden takaa
- yhden vuoden takaa
- kahden vuoden takaa
- jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

...ja kerro mitä kuvassa tapahtuu. Jos et halua julkaista kuvaa, sallittakoon parin päivän heitto päivissä.


21-7-2009: Wicklow Mountains.. Olimme taas ajelulla =)


21-1-2009: Sain H:lta taman ihanan kortin =D


1-1-2008: Tama heittaa 20 paivalla, kun silloiset kuvat ovat enimmakseen PC:llani (ostimme taman laptopin vasta sen vuoden maaliskuussa). Sotkuinen tietsikkakeskukseni huoneessa, jota en ole pahemmin kayttanyt aikoihin, muuten kuin pukeutumispaikkana.


9-2-2007: Lunta vuorilla, kuvattu ylakerran ikkunasta. Tamakin heittaa 19 paivalla, kun nuo sen ajan kuvat ovat PC:lla.

En ole taas ehtinyt / jaksanut / viitsinyt blogittaa muutamaan paivaan, kun ovat menneet aika rutiinilla.. Olen edelleen nukkunut yot sohvalla, kun siina saa ylakropan sopivasti koholle - yskittaa vahemman. Mulla on nyt Beclazone 250 astmapiippu, ja keuhkot rohisevat vahemman, mutta hinkuyska vaivaa edelleen, varsinkin makuuasennossa, ja siksi pyrinkin valttamaan makuuasentoa.

Heraan aamulla 9-10 valilla, niin olohuone vapautuu sopivasti siihen aikaan kun anoppi siirtyy alakertaan. (Ei vaan tule nukuttua kovin pitkia unia, kun yleensa valvon silti aamukolmeen tai jopa aamuviiteen asti..) Yleensa ehdin tehda itselleni kannullisen teeta ja mahd. aamupalan, ennen kuin anoppi ilmestyy keittioon. Keittiossa ei vaan voi olla hanen kanssaan samanaikaisesti, kun han valtaa aina koko tyotason ja muutenkin leijuu vahtimassa kaikkea.

Laptop on yha olohuoneessa, kun ullakolla on tosiaan aika kylmaa ja siella vetaa. Vietan siis paivat olohuoneen poydan aaressa, mika on sinansa kivaa, kun vieressa on ikkuna ja keittio =D Muistan myos katsoa arkisin Doctors ja Murder, She Wrote, kun anoppi seuraa niita olkkarin toisessa paadyssa. Alakerran telkkari on sen verran kookas, etta voin hyvin katsoa sita pitkan huoneen toisesta paadysta.

H on kaynyt meilla iltapaivisin, tekemassa laksyt. Aika uskomatonta seurata, kun han kirjoittaa jotain perusjuttuja jo ihan sujuvasti. Kuitenkin vasta reilut pari vuotta sitten han ei osannut sanaakaan englantia, eika edes lansimaisia aakkosia. (Linkin takana hiukan esimerkkeja sinhalasta - H:n kotikielesta). Matikassa ollaan taas pysytelty raha-asioissa, eli laksyna on ollut erilaisia eurolaskuja. Ollaan laskettu vaihtorahoja, vertailtu taysia ja alennettuja hintoja, jne.. Kaytannollista!

Tiistaina kavin kahvittelemassa R:n luona. Tapasimme siis viimeksi jokunen kuukausi sitten, ennen hanen ja pikku-R:n pitkaa Sri Lankan (ja Intian) -reissua. Pikku-R oli taas kasvanut, ja nayttaa ainakin kaksi vuotta ikaistaan vanhemmalta! Han taytti siis joulukuussa kolme vuotta. Vein myohaiseksi synttarilahjaksi kirjan nalkaisesta perhosentoukasta. Kirjassa oli paksut kovat sivut, jotka toivottavasti kestavat pienen lukijansa kasissa. Ihastuin kirjan kuvitukseen, joka oli iloinen ja varikas, ja lisaksi hauskasti toteutettu; perhosentoukan ruokana oli lehtia ja hedelmia, joissa kaikissa oli pieni nakerrettu reika - se reika meni oikeasti sivujen lapi =D En valitettavasti ehtinyt ottamaan kirjasta kuvia, kun menin suoraan kirjakaupasta R:lle, mutta se on klassikko. Pikku-R vaikutti ihastuvan kirjaan, jonka sai pitaa vasta sitten kun suostui sanomaan kiitos - isansa oli tasta hyvin tarkka =)

Eilen lahdettiin Danielin kanssa vihdoinkin Moleskine-ostoksille. (Mainitsin taman varmaan aiemminkin, mutta olin siis toivonut hanelta joululahjaksi Moleskinen mustaa pehmeakantista paivakirjaa - nimenomaan samanlaista kuin viimevuotinen paivakirjani. Koska kys. kirjoissa on jonkin verran valikoimaa, ja ne nayttavat kaupassa aika samanlaisilta, ellei tieda tarkalleen mita mallia hakee, halusin kayda itse valitsemassa sen oikean. Joulun ja uudenvuoden aikaan olin kipeana, ja sittemmin on ollut jaakautta ja kaikenlaista muuta, eli paasimme vasta tassa vaiheessa hakemaan sita kauan odotettua uutta paivakirjaa.)

Olin jo vilkaissut Bray'n Dubray Books'in valikoimat, samalla kun ostin pikku-R:n synttarilahjan. Vuosi sitten, heilla oli tosi kattava Moleskine-valikoima, mutta tana vuonna ei mitaan! :O Tarkistin viela Moleskine-saitilta Irlannin jalleenmyyjat, eika Dubray Books -ketjua oltu mainittu, joten oletin etta eivat ehka enaa myy kys. merkkia. Sen sijaan, Eason ja Hughes and Hughes oli listattu. Lahdimme siis Dún Laoghaireen, missa on molemmat em. kaupat. Easonilla oli hyvin niukka valikoima Moleskinea, ja sekin pieni hylly naytti silta, etta siina oli vain rippeet jaljella. (Tietty monet ovat jo tammikuun loppupuolella ostaneet tamanvuotisen paivakirjansa, etta sikali ei paras mahdollinen aika ostoksille..) En loytanyt haluamaani mallia sielta. Hughes and Hughes'illa oli hiukan enemman valikoimaa, mutta heillakaan ei ollut sita kaipaamaani mallia, missa on paiva/sivu. (Ks. tarkka malli taalta) Olisin siina vaiheessa jopa voinut ottaa punaisen version, mutta eipa ollut sitakaan tarjolla. Lahin versio oli sellainen musta kovakantinen viikko/aukeama, mutta en halunnut sellaista.

Daniel ehdotti, etta valitsisin jonkun toisen paivakirjan, ja plarasinkin valikoimaa. Siella oli ihan kivoja paivakirjoja, ja hiplasin mm. Picasso-kuvitettua, seka upeaa vaaleanruskeaa nahkakantista, jossa tosin oli tyhjat valkoiset sivut, mutta en halunnut niista mitaan samalla tavalla kuin Moleskinea, jonka voisin itse muokata omanlaisekseni, ja joka olisi paalta rauhallisen neutraali.. Paatin jattaa koko jutun ja katsoa jos voisin ostaa sen haluamani Moleskinen jostain nettikaupasta.

Poikkesimme viela Dún Laoghairen ostoskeskukseen, missa pyorahdin askartelukaupassa (ei ostettu mitaan) ja sen lahella olevassa kaupassa,  joka myy intialaista, kiinalaista, yms. tavaraa, suitsukkeita, jne. Viimeksi mainitussa kaupassa on valitettavasti loppuunmyynti, ja kys. ostarille tulee jalleen yksi tyhja liiketila.. =( Todella surullista, ja jaan kaipaamaan tuota kauppaa! Sielta saa esim. parhaat suitsukkeet.. Olimme jo poistumassa ostarilta, kun paatin viela spontaanisti poiketa hyvin pieneen Dubray Booksiiin.. Yllatyin, kun siella olikin huomattavasti parempi Moleskine-valikoima kuin kahdessa muussa kirjakaupassa, joissa olimme jo kayneet! =D (Eika Bray'n saman ketjun kaupassa siis ollut moista valikoimaa ollenkaan, vaikka kauppa on paljon isompi..)

En silti loytanyt haluamaani mallia, mutta heilla oli sentaan saman mallin taskukokoinen versio (ks. tarkemmin), joten paadyin siihen. Se on parempi kuin ei Moleskinea ollenkaan. Koska joululahjani jai n. puolikkaaksi, Daniel osti lisaksi viela Moleskinen Japanese Album -mallin, jossa on sellainen sivuhaitari =D En ole viela paattanyt mita teen siihen.. Luultavasti joko Kolmisormiotuksia (The New Threefingermen; tyhja saitti, tosin) tai jotain kollaasityyppista..

Jos saisin tassa joku paiva vaikka netitettya taas hiukan kuvia...