My grandad who died before I was born

Siirryn tämän jälkeen taas tuoreempiin kuviin, mutta halusin vielä blogittaa äitini isästä. (Vituttaa muuten, kun ehdin jo naputella tämän melkein loppuun, ja sitten, paskan hiirialustan takia, kursori hyppäsi ihan väärään paikkaan ja sulki koko ikkunan, kun olin tekemässä jotain muuta.. Eli blogitan nyt sitten huomattavasti lyhyemmän version, kun ei tosiaan huvita enää kirjoittaa koko tarinaa uudelleen.)

Toivo Korpas
s. 16.1.1906 (kotoisin Pyhtään Kaunissaaresta)

En ole päässyt vielä käsiksi häntä koskeviin kirkonkirjamerkintöihin - selitin miksi, mutta en jaksa selittää uudelleen, prkl.

My grandad's school book     My grandad's school book

Hänen koulukirjansa. Tästäkään ei huvita enää naputella asiaa uusiksi.

My grandad's school book

Ikivanhalla sivullani, jota en pääse enää muuttamaan (ellen ota jotain dial-up-yhteyttä Eircomin numeroon!), on ote hänen kirjastaan (joka on siis olemassa vain lyijykynällä kirjoitettuna käsikirjoituksena, odottelemassa että saisin joskus naputeltua sen koneelle ja toivottavasti julkaistua). Olen ehkä blogittanut kys. otteen aiemminkin, mutta en jaksa tarkistaa. Laitan sen tähän uudelleen;

Nuoruuspäiviä
- Toivo Korpas -

"Ikävä niitä tulisi noita lintujakin, jos ne jonain keväänä jäisivät tulematta," alkoi Jooseppi isäntä pakista. "Ne kuuluvat yhteen meren kanssa. Ei se niin siniseltä näyttäisikään kuin nyt, jos ei siinä näkisi noita valkeita lintuja. Täytyy niille *)osastaan antaa, täytyy," pitkitteli hän puhettaan, ja vähän aikaa mietittyään jatkoi: "Tämän meren yhteyteen kuulumme mekin, niinkuin nuo linnut. Yhteinen se on meille tämä sininen valtakunta. Jos nuo linnut joutuisivat elämään kuivalla maalla, missä eivät näkisi vettä muualla kuin kaukalossa, olisi se niistä kovin vaikeaa. Ne ovat kaikki nähneet ensimmäisen kerran päivänvalon jossain karulla meren luodolla tai karilla pilkistellen emänsä nokallaan munankuoreen iskemästä reijästä. Vähän sen jälkeen, kun ne ovat kokonaan kuoriutuneet, ne ovat luiskahtaneet rantakiviltä veteen. Näin ovat ne saaneet mereltä kasteen, ja se kaste pitää. Me olemme nähneet myöskin meren aina läheisyydessämme ja olleet sen aalloilla lukemattomia kertoja. Se on ollut usein peloittavakin ja meidän elinkeinomme sen varassa on muihin elinkeinoihin verrattuna hyvin hankalaa. Siitä huolimatta me olemme kiintyneet tähän mereen. Emme useinkaan ajattele sitä katsellessamme miltä se meistä näyttää. Mutta jos joutuisimme ainaiseksi pois sen läheisyydestä, me surisimme, ja ajattelisimme kaihomielellä: Suuri, kaunis meri on minulla nyt jäljellä vain muistoja, en saa enää koskaan nähdä sitä."


*)En ole varma sanan alkuosasta. Isoisäni käsiala on kyllä helposti luettavaa, mutta käsikirjoitus on ajoittain hyvin haaleaa lyijykynäjälkeä ajan kellastamalla paperilla, eli joidenkin sanojen kohdalla joutuu arvailemaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole "omastaan". Muuten olen ollut uskollinen alkuperäiselle kielelle ja kirjoitusasulle.

En koskaan tavannut tätä isoisääni, koska hän kuoli ennen syntymääni, mutta lukiessani hänen tekstiään, huomaan että meillä oli kuitenkin jotain yhteistä, ja se tuntuu mukavalta =)