Olin just herailemassa, vahan ennen yhta, kun R soitti ja kertoi olevansa sairaalassa, pikku-R ja H mukanaan, ja kysyi voisinko menna sinne, kun han ei tiennyt missa vaiheessa paasisi laakarille jne.

Viskasin sitten vaatteet ja naaman paalle, ja Daniel kuskasi mut sairaalaan. Onneksi ei sattunut tanaan kauniimpi ilma, ja sen takia anoppi oli perunut sen alustavasti sovitun hautausmaakeikan. Muuten olisi pitanyt menna bussilla, ja siina olisi voinut kestaa vaikka kuinka kauan, sunnuntaina..

R oli ollut lasten kanssa aamiaisella, ja olivat syoneet mm. kanamakkaroita (R:n mies on muslimi, joten heilla ei syoda sianlihatuotteita). Makkarassa oli sitten ollut jotain teravaa, joka oli jamahtanyt R:n kurkkuun niin etta sielta oli tursunnut verta :O

H on nyt R:n luona hoidossa, kun isansa on (paljon kauempana olevassa) sairaalassa ja aitinsa puolestaan joutuu pysyttelemaan tulevan viikon ajan tyopaikallaan, koska tyonantajaperheessa on ollut kuolemantapaus, jonka takia matkustavat kauas kotimaisemiinsa. Ilmeisesti lapsikatras jaa kotiin, S:n hoiviin, eika S paase siis ollenkaan oman lapsensa luokse.

Lahetin Danielin kotiin, kun R odotti viela laakarille paasya, ja jain odotussyvennykseen seuraksi. Siirryimme lopulta lasten kanssa outpatients-odotusaulaan (siis se osa sairaalaa, missa kaydaan ajanvarauksella - ei tule mieleen mika on outpatient suomeksi.. mutta siis potilas joka ei jaa osastolle, vaan kay vain laakarilla tai testeissa tms.), koska siella oli mukavammat penkit, enemman tilaa pikku-R:n juoksennella, eika meidan lisaksemme ketaan muita paitsi sairaalan kioskin myyja.

Laakari kehotti R:a syomaan jotain pehmeaa ja juomaan vetta, ja jos pystyisi nielaisemaan ne, niin ei olisi hataa. R sitten soi yhden irtokarkkimadon (kun kioskista ei loytynyt mitaan pehmeaa!) ja joi vahan vetta, ja kavi viela ilmoittautumassa laakarille, mutta onneksi mitaan toimenpiteita ei kuitenkaan tarvittu. Voin kylla kuvitella miten pelottava tilanne se oli ollut, kun jotain jattikalanruotomaista jai kurkkuun, ja yhtakkia sielta tuli runsaasti verta..

Pikku-R on muuten ruvennut juttelemaan oikein urakalla! Olen aiemmin kuullut hanen sanovan vain muutamia sanoja, jotka olen tunnistanut - R:han puhuu lapselleen sinhalaa ja miehensa hindia, joten pikku-R on saattanut sanoa myos sanoja, joita en ole huomannut.. Mutta tanaan kuulin hanen ekaa kertaa sanovan minun nimeni, jonka lausui yllattavan hyvin sen ikaiseksi! Lisaksi han tiesi paljon sanoja englanniksi, kun osoittelimme H:n kanssa asioita.. Sairaalan eteen parkkeerattuna oli cars, vihrea ovi oli 'oppendoo' (open door, vaikkakin se ovi oli kylla kiinni), sairaalarakennuksen vierella kasvoi 'teeee' (trees), jne. H syotti pikku-R:lle vuoronperaan irtokarkkimatoja, suklaata ja popcornia (!!!), ja pikku-R naytti minulle suklaapalaansa, kysyen "You like?", aivan aitinsa painotuksella! =D Ihana.

Rimpaisin sitten Danielin hakemaan meidat sairaalasta. Meilla ei ollut pikku-R:a varten lastenistuinta, mutta eipa tuo nyt ollut niin kovin pitka matka.

Danielin veli oli kavaissyt aitienpaivavisiitilla silla aikaa kun olin sairaalassa. Anoppi sai toivomansa uuden leivanpaahtimen, josta on tietty iloa meille muillekin, seka valkoisen syklaamin. Tahan asti ollaan paahdettu leivat ylemman uunin grillissa, mutta siihen on tullut joku vika, niin etta paahtaminen kestaa kauan, eika ylauunin normaali uunitoiminto pelaa ollenkaan.

Raivasin paahtimelle tilaa keittiossa, ja samalla tyhjensin ja siivosin koko tyotason. Huh huh.. Olipa mikron ja leipalaatikon alle taas kertynyt ebola-viruksia yms.. :o Nyt on puhdasta ehka tuurilla ylihuomiseen asti. Pitaa tiskata viela Tupperware-purkit (olisin tiskannut jo aiemmin, mutta kuuma vesi loppui) ja keksia joku paikka espresso-keittimelle, josta sen saa helposti otettua esiin silloin harvoin kun sita tarvitaan..