Valokuvia virtuaalikasaantuu, emaileja on lukematta / vastaamatta, yms., mutta yritan nyt viikonlopun aikana ehtia tekemaan edes jotain. Maanantaina on sitten tarkoitus menna Tinahelyyn, ja talla kertaa ajattelin ajaa sinne Esmeraldalla. Tahan mennessa olen ollut vain Glencree'ssa, vuorilla, Roundwoodissa ja Laragh'ssa - joo ja sitten se reissu, kun kaytiin Blessingtonissa, mutta en ajanut itse koko reissua, ja Tinahely on kuitenkin hitusen kauempana.
 
Multa on puuttunut vararengas, ja onneksi olen onnistunut kiertamaan Wicklow'n rapakuntoisten teiden pahimmat kuopat, ettei sellaiselle ole toistaiseksi ollut tarvetta, mutta u.k. toi mulle eilen vararenkaan, ja jopa sen vaihtamiseen tarvittavat tyokalut =D Ihq. Ostin myos kuusi oranssia lamppua, kun Esmeraldan takavasemman vilkun (vilkku? siis indicator) molemmat lamput menivat, ja oikealtakin puolelta se oranssi alkoi lohkeilla, joten ajattelin saman tien uusia ne kaikki. Ei kuitenkaan hirmu kallista, kun maksoivat yhteensa vain €9. Nyt pitaa vaan muistaa vaihtaa ne ennen maanantaita..
 
Oimo on edelleen hengissa, vaikka ti-ke yolla luulin etta keskiviikko saattaisi jaada hanen viimeiseksi paivakseen.. Tuttu elainlekuri piipahti kuitenkin katsomaan, ja totesi etta Oimon virtsarakko oli ns. liian taynna, ja puristi sen tyhjaksi. Hiukan kuitenkin vaikuttaa silta, ettei Oimo ehka pysty enaa tekemaan jatoksia muuten kuin oksentamalla, joten voi olla etta tassa on vaikea paatos lahella (eika se Tinahelyn -reissukaan ole sen takia ihan varma juttu)..
 
Myos Ginga joutunee piakkoin siirtymaan toiselle puolelle, kun han raukka nakee enaa vain hiukan, kirkkaassa paivanvalossa. Kun on vahankaan hamaraa (saati pimeaa), Gingan pupillit ovat lautasen kokoiset, eivat reagoi valoon, eika han nae yhtaan mitaan. Ma aina juttelen hanelle tauotta, ja ennenkuin silitan, teen kadella pienta aanta, ettei han saikahda.. Koputan ruokakupin reunaa kevyesti, niin han tietaa missa se kuppi on, jne.. Muuten han toki tuntee tarkasti puutarhan, ja osaa suunnistaa siella ilman nakoaistiakin.
 
Tana yona kuvasin etupuutarhassa taysikuuta, kun tormasin kissanpentuun, joka vaikutti olevan hiukan hukassa.. Uusi tuttavuus.. Annoin ruokaa, juttelin, ja paastin haistelemaan alakertaa (pitaen oven auki).. Lopulta sain silittaa ja ottaa hetkeksi syliin.. Aivan ihana pikkuinen, mutta en tieda onko hanella kotia (jos on, kuka vitun idiootti paastaa / jattaa niin pienen pennun yoksi ulos?!?), vai onko joku mahd. dumpannut hanet tanne.. Kavi mielessa, etta joku saattaa googlettaa paikallisia kissatateja, ja tasmadumpata meidan lahelle..... (Pushykin aikanaan ilmestyi kuin tyhjasta, ja oli kuitenkin selvasti tottunut ihmisiin..) No, nyt pentu ainakin tietaa, etta taalla on turvallinen talo, mista saa ruokaa..