Daniel lupautui kuskaamaan mut Carlton-klinikalle, missa mua odotti uusittu resepti (kun eiliseksi varaamani lekuriaika peruttiin, GP:n ollessa kipeana). Kavimme samalla reissulla kaupassa, ja kun Superquinnissa on paremmat parkkipaikat, niin suuntasimme sinne. Siksi hainkin laakkeeni toisesta apteekista kuin yleensa, ja siinapa kesti... ja kesti... Piti myos maksaa laakkeista, kun Medical Card meni vanhaksi, eika Daniel ole viela tayttanyt uusintalomakkeesta omaa osuuttaan.. Melkein 80 euroa =/ ... Sitten Superquinniin, missa havaittiin kassaa lahestyttaessa, etta meilla oli n. 20 minuuttia aikaa ehtia kotiin ennen H:n tuloa - olin siis sopinut, etta han saisi tulla tanaan laptopin kanssa meille, vaikkei laksyja olekaan. No, kassajonoissa oli ihmisia, joilla oli taydet karryt, joten ajateltiin etta mennaanpa itsepalvelukassan kautta, niin paastaan nopeammin.. Just.. Se itsepalvelusysteemi oli muuten ihan helppo, mutta se pakkausjuttu oli suunniteltu aivan idioottimaisesti! Siis skannauskohdan vierella oli matalampi osa, mihin saattoi laittaa kassinsa, johon pakata ostokset sita mukaa kun ne oli skannattu. MUTTA.. Kone punnitsi samalla pakkausalueella olevaa tavaraa, lisaten aina skannatun tuotteen painon, niin etta sellaisen kys. kaupan oman (aiemmin ostetun) kevyen kauppakassin lisaaminen sotki jatkuvasti koko systeemin! "Tunnistamaton esine pakkausalueella - ole hyva ja poista esine".. Tuota sitten tuli toistuvasti, niin etta lahikassan pakkaajatati joutui tulemaan kortteineen apuun ja nollaamaan tilannetta, ennenkuin se sitten lopulta meni lapi.. Tiedetaanpa sitten tulevaisuudessa, etta pakkausalueelle ei laiteta kassia.. Voi Jeesus.. Tuohon 'nopeampaan' systeemiin meni enemman aikaa kuin olisi mennyt taviskassalle jonottaessa. H olikin ehtinyt jo meille, kun ehdittiin viimein kotiin - onneksi anoppi oli kuitenkin paikalla, joten H oli paassyt sisalle odottelemaan.
Olin luvannut hanelle lisaa kivoja taustakuvia, joten siirsin kortinlukijan avulla koneelleen Eyesores-taustakuvia ja joitakin Sanrion taustakuvia (ei kuitenkaan Hello Kittya, talla kertaa). Han oli itse tehnyt webcam-ohjelmallaan varikkaita piirroksia taustakuviksi! =D YouCam vaikuttaa kivalta ohjelmalta, ja googletin josko hommaisin itsellenikin sellaisen, mutta valitettavasti se ei ole ilmainen (paitsi kuukauden koeajan). Lisasimme myos bookmark-kansioihin Wikipediaa (myos sinhalaksi, H:n isalle), lisaa peleja, yms. Sitten H pelasi hirsipuuta omalla koneellaan.
N. puoli viiden aikoihin H oli sitten tekemassa lahtoa kotiin, mutta isansa ei vastannut puhelimeen, eli oli ilmeisesti viela kaupassa tms. H:lla ei ole omaa kotiavainta, joten hanen pitaa aina varmistaa puhelimitse etta isa on kotona, tai muuten han joutuu odottelemaan ulko-ovella. Meilla ei ollut Superquinnissa aikaa hankkia paivallista, joten Daniel lahti sitten neljan jalkeen uudelleen kauppaan, tarkoituksena ostaa jotain valmiiksi kokattua.. Odottelin hanta takaisin n. viidelta, ja ajattelin tietty etta H olisi siina vaiheessa jo lahtenyt kotiin, mutta han oli vielakin meilla, kun Daniel palasi paivallisen kanssa. Hanella pitaisi tosiaan olla oma kotiavain.. Isansa ei vastannut viela siinakaan vaiheessa puhelimeen, mutta ehdotin etta han menisi kotiin, ja toivottavasti isansa olisi jo ehtinyt paikalle, kun H ehtii sinne, tai jos ei olisi, niin H voisi rimpaista mulle. Niin sitten tehtiin, ja kun meinasin paivallisen jalkeen soittaa tarkistuspuhelun, niin H ehtikin ensin, ja ilmoitti, etta isansa oli tosiaan tullut samaan aikaan kotiin, ja kaikki oli hyvin. Helpotus. Mua kylla vahan arsytti, ettei han ollut edes vastannut puhelimeensa, kun tiesi etta H olisi tulossa niihin aikoihin kotiin, ilman avainta.
PS, Nahtiin muuten Superquinnin edustalla ensimmainen 2009-rekisteroity auto =) Tama on jokaisen tammikuun hupia - kuka spottaa ekana tuoreen auton.. Olisin ottanut kuvankin (kun se oli niin sopo), mutta omistaja pakkasi just ostoksiaan autoon, enka sitten kehdannut osoitella kameralla siina ihan vierella :o