Äiti oli unohtanut perua jonkun kirjakerhon kuukaudenkirjan (Reijo Mäen Hard Luck Cafe), eikä ollut itse siitä kiinnostunut, joten sain kirjan. On ihan kiva lukea vaihteeksi jotain uutta kirjaa suomeksi, ja vaikuttaa tuo jollain tasolla viihdyttävältä (aloin lukea jo Suomessa, ja olen ehtinyt lukea vain pätkissä.. olen nyt ehtinyt n. puoleenväliin - jos kirja on mielestäni hyvä, luen sen yleensä samantien loppuun, oli sitten muuta kiirettä tai ei), mutta samalla siinä on paljon häiritseviä juttuja.. Ainakin mun tietääkseni sanotaan esim. "tervehtii", eikä "tervehtää" (ellei tuo sitten ole joku murreilmaisu, jota en ole ikinä ennen kuullut.. joskaan se ei ollut kirjassa sellaisessa kohtaa, jossa olettaisi olevan murreilmaisun). Yhteen virkkeeseen oli myös ahdettu sekä "bisnes" että "business", mikä kävi jotenkin silmään.. Lisäksi mm. suurin osa dialogista on täysin epäuskottavaa. Kieltämättä, on varmaan hankalaa kirjoittaa suomeksi dialogia, joka ns. oikeasti tapahtuu vaikkapa englanniksi, eri kansallisuuksien edustajien kesken, mutta voisi sen paremminkin hoitaa. Mulla on tapana, että jos luen vaikka englannista suomeksi käännettyä tekstiä, niin käännän sitä lukiessa mielessäni samantien takaisin englanniksi (netissä voi tietty googlettaa vaikka jonkun käännetyn artikkelin alkuperäistekstin esiin, mutta se on kirjojen suhteen hankalampaa). Tämän takia en esim. pystynyt lukemaan saamaani suomennettua versiota Angela's Ashes -kirjasta. Suomennettu irlantilaisdialogi vaan nosti ikävällä tavalla ihokarvani pystyyn. Mutta palatakseni sivupolulta; Hard Luck Cafe'n dialogihan on alunperinkin kirjoitettu (tai ainakin julkaistu) suomeksi, mutta huomasin silti kääntäväni ne muka-englanniksi puhutut osuudet mielessäni englanniksi, saadakseni henkilöt elämään. No, henkilöt kyllä elivät, mutta eivät mielestäni olisi todellakaan päästäneet suustaan heille kirjoitettua dialogia. Se vaan ei yksinkertaisesti toiminut. Mulle jäi sellainen mielikuva, että kirjailijalla ei välttämättä ole ollut ainakaan kovin monia alunperin englanninkielisiä tuttavia (voin tietty olla ihan väärässä - mielikuvani perustuu vaan luettuun kirjanpuolikkaaseen), ja dialogi vaikutti siltä kuin se nojaisi vahvasti elokuva- ja sarjakuvamaailman kliseisiin, tai kehnosti suomennettujen dekkareiden heh heh -dialogiin. Kokonaisuudessaan, teksti vaikuttaa jotenkin koulun ainekirjoitustasoiselta. Juonen kannalta kirjaan on kyllä ahdettu enemmän kuin tarpeeksi, mutta toteutus vaikuttaa kerrallakirjoitetulta ja kiireellä väsätyltä.
En ollut ennen kuullut kys. kirjailijasta, ja kun katsoin ****:sta (en muista, mikä on kirjan sleeve suomeksi??) tietoja hänestä, en meinannut uskoa miten monta kirjaa häneltä on julkaistu!
Tästä tuli nyt aika negatiivisen oloinen vuodatus, eli totean nyt lopuksi kuitenkin, että olen silti ihan mielelläni lukenut em. kirjaa, enkä välttämättä kaihtaisi saman kirjailijan muitakaan tuotoksia (itse asiassa, voisi olla jopa ihan mielenkiintoista lukea ainakin pari muuta, vaikka vertailun vuoksi). Harmittaa kuitenkin, ettei suomalaisiin kirjakerhoihin voi kuulua täältä käsin. Kuuluin siellä asuessani kolmeen tai neljään suomalaiseen kirjakerhoon, ja niiden jäsenlehdistä sai kätevästi tietoa uusista suomalaisista kirjoista. Kai sellaista tietoa löytyisi netitsekin jostain, mutta nettiaikani tuntuu menevän muutenkin niin sujuvasti moneen eri asiaan, ettei tule pahemmin kirjasaiteilla pyörittyä. En siis osaa esim. toivoa mitään kirjoja vaikka joululahjoiksi tms., kun en tiedä mitä on tarjolla. Hard Luck Cafe ei ole kuitenkaan sellainen kirja, minkä ihan ekana valitsisin, jos olisin itse kirjaostoksilla.