Meidän kissat ovat sikäli outoja, että yleensä kun otamme jommankumman kissalaatikoista esille, he ovat heti tunkemassa sinne laatikkoon, vaikka tietävät että se merkitsee yleensä menoa johonkin - useimmiten eläinlääkärille tai kissahoitolaan. (Entinen kissani, Charlotta, ryntäsi aina heti sängyn alle, kun näki kissalaatikkonsa.. Hänet piti sitten liu'uttaa sieltä lattiaharjan avulla, kun ei muuten ylettynyt..)

Siksi odotinkin, ettei tänäänkään tulisi mitään isompaa ongelmaa, kun olin lähdössä viemään Oimoa röntgenkuvattavaksi.. Olin väärässä..

Olin ruokkinut kissat illalla, just ennen pakollisen paaston alkua. (Paasto koski siis tietenkin vain Oimoa, mutta Thatsit joutui oheispaastoamaan, kun en voisi olla niin julma, että antaisin ruokaa vain toiselle kissalle, toisen joutuessa katsomaan vierestä nälkäisenä.) Ehkä pari tuntia myöhemmin, Oimo vaati jo lisää ruokaa! Meillä on vakiovitsi, että hän on kasvava poika, 11-vuotiaana ja 7,2-kiloisena.. Madotettukin on, että ei ole loisia - hän vaan syö ja kuluttaa paljon. Muutaman protestimaukumisen ja ovien raapimisen jälkeen, Oimo luovutti ja meni masentuneen näköisenä nukkumaan, mutta vaati aamulla taas kovaäänisesti ruokaa - eikä tietenkään saanut =/ Hän olisi juuri mennyt ulos aamupisulle (tekevät kaikki vessa-asiansa ulkona), kun oli lähdettävä sinne eläinlääkärille.

Mulla oli pienempi kissalaatikko valmiina pöydällä - isompi olisi ollut mukavampi Oimolle, mutta isommassa laatikossa ei ole kantohihnaa, ja sen kahvakin hajosi vuosia sitten, eli kahvana on vain narusta, pahvista ja teipistä tekemäni versio. Valitsin siis pienemmän lootan. Se on idioottimaisesti suunniteltu, niin että kansi ei pysy paikoillaan ellei joku pidä siitä kiinni - paitsi tietysti sitten kun kansi on suljettu. Voin vain kuvitella miten toivotonta olisi esim. yksin asuvan kissanomistajan pakata vastahakoista kissaansa tuollaiseen laatikkoon, kun ihmiselle on annettu vain kaksi kättä..

Jos Oimo olisi normaaliin tapaansa tyytynyt menemään laatikkoon ilman ongelmia, olisin voinut itse klipsauttaa kannen paikoilleen ja sulkea sen. Mutta... Oimo päättikin, että hän ei prkl lähde minnekään ennenkuin on saanut aamiaista ja päässyt pissalle, ja heitti kunnon kissaraivarit, sihisten, sylkien, kiemurrellen ja raapien.. Mulla oli täysi työ yleensä pidellä kissaa sylissäni, saati että olisin voinut tehdä sille helvetin laatikolle yhtään mitään! Kansikin putosi lattialle..

Enter anoppi...

Anoppi oli keittiössä, joten pyysin häntä auttamaan sen laatikon kanssa. En voinut irrottaa otetta kissasta, eli saatoin ohjeistaa vain verbaalisesti. Huoh.. OK, tilanne tuli hänelle yllättäen, eikä hän ole ikinä tutkaillut kissalaatikoita läheltä, mutta että voi ihminen olla ihan clueless suhteellisen simppeleiden laatikkosysteemien kanssa! :O

Pyysin että hän ottaisi sen lattialle pudonneen kannen - hän meinasi nostaa kannettoman laatikon lattialle.. Tajusi lopulta poimia sen kannen.. Sitten osoitin hänelle kannesta sen reunan, missä oli ne klipsit, jotka kiinnittyvät saranareunaan (samalla kun pitelin raivoavaa ja sihisevää Oimoa). Tämä on nyt hankala selittää ilman kuvaa, mutta kiinnitys on TODELLA simppeli.. Vaan anoppi räpelsi räpeltämistään, eikä siitä tullut mitään.. Totesin, että ainoa vaihtoehto olisi ottaa se isompi laatikko, ja pyysin anoppia ottamaan sen lattialta pöydälle - se laatikko oli lähimmässä nurkassa, ihan anopin vieressä.. Eih.. Samaisessa nurkassa oli lisäksi Dremel-pakkaus (työkalu) ja kangaskassillinen askartelukamojani, molemmat todellakin liian pieniä kissankuljetusta ajatellen, mutta siinäkin kesti, ennenkuin anopille selvisi mikä nurkan esineistä oli se toinen kissalaatikko.. Huoh.. Tässä vaiheessa kiitin Luojaa, että olin jättänyt kys. laatikon 'oven' auki! Anoppi ei ikinä olisi saanut sitä avattua.. Hän meinasi kuitenkin alkaa avata laatikosta ihan muita kiinnitysruuveja (lootasta saa siis irrotettua 'katon', puhdistusta varten, mutta käytännössä pesen sen aina sellaisenaan, koska sen mahtuu ihan hyvin suihkuttamaan ilman kannen irroitusta).

Sain sitten Oimon suht. helposti sinne isoon laatikkoon ja oven kiinni. Oimokin ehti hetken rauhoittua siinä pöydällä, kun laitoin neuletakkeja ylleni ja paketoin päätäni isoon huiviin. Käsivarsien naarmuista tihkui verta..

Onneksi Oimo ei sitten riehunut kävelymatkan aikana, koska 7,2kg:n rauhallinen kissa on mukavampi kannettava kuin puolelta toiselle heiluva laatikko.. Tuntui pahalta jättää raukka sinne, vaikka onkin tuttu paikka!

Soittivat sittemmin, että 4:30pm ja 7pm välillä voi hakea Oimon kotiin, ja tulokset saa sitten huomenna. Yritän mennä hakemaan heti 4:30pm tienoilla.