Tanaan oli tihkuista, mutta H:n lahdettya kotiin, aioimme silti menna luontokavelylle. Ihme kylla, aurinko tulikin esiin jo lahtiessamme! =D Onneksi otin silti lampiman kaulahuivini mukaan, koska Djouce Woods oli enimmakseen varjoisa, ja avoimilla kohdin oli kylma tuuli. Huivi paatyi lopulta jopa hupuksi, kun korviin alkoi sattua se kylma viima.

Oli tarkoitus kavella yksi vakioreittimme, mutta vesi oli tuhonnut reitin alussa olevan kivisen polun aika taydellisesti. Paasimme kylla melkein polun loppuun asti, mutta se viimeinen osuus oli niin hankala, etta palasimme saman tien takaisin ja menimme vaihtoehtoisille poluille, ja valilla tarvoimme pois poluilta, kun sammalpohjalla oli mukavan pehmeaa kavella.

M on etsinyt kantoa miniatyyriprojektiin, ja loysimme aika taydellisen sellaisen, joka valitettavasti oli ihan liian painava (ja liian kaukana tielta), etta olisimme saaneet sen siirrettya autolle..