Eilen illalla anoppi katsoi taas joka perjantaiseen tapaansa The Late Late Show'ta, ja ma olin tassa olohuoneen toisessa paadyssa laptopilla. (En ole viela palannut koneineni ullakolle, kun siella on edelleen aika viileaa, eika yskani ole parantunut kokonaan.) Han oli sielta illan mittaan jo huudellut ties mita asiaa - han jotenkin kuvittelee, etta seuraan koko ajan telkkaria, jos olen olohuoneessa, ja kaantyy vahan valia kommentoimaan jotain, odottaen mielipidetta tms. (Jos han on yksin olohuoneessa, han kommentoi silti aaneen..) Sitten ohjelmassa alkoi uusi aihe, ja yhtakkia han alkaa hihkumaan jostain Irlannissa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, kaantyen lahes innoissaan odottamaan kommenttiani asiaan. Kysyin milloin kys. onnettomuus oli tapahtunut (nimim. en ole pahemmin seurannut uutisia pariin paivaan) - kuulemma joskus 60-luvulla. Etta joo, en sitten ole hirmu tarkasti moiseen onnettomuuteen tutustunut, kun se sattui ennen syntymaani, eika hirveasti kiinnostakaan.. Lisaksi olin just naputtelemassa pitkaa kirjetta suomeksi, etta ei olisi pahemmin kiinnostanut kuunnella lisaa jostain ammoisesta onnettomuudesta, mutta kuuntelin nyt kuitenkin pinnistetyn kohteliaasti, kuinka kys. onnettomuudessa oli kuollut joku sejase (en muista nimea, kun ei kiinnostanut), joka oli asunut heidan lahellaan ja kaynyt usein heidan kaupassaan (heilla oli siis ennen kauppa Vevay Roadilla, missa myos asuivat siihen aikaan), ja sejase oli viela tuonut heille pullon viinia, vain viikkoa ennen kuolemaansa tuossa onnettomuudessa (so what?). Jossain vaiheessa han huomasi, ettei ohjelman uusi aihe liittynytkaan mitenkaan lentokoneonnettomuuteen, ja minakin annoin katseeni lasittua ja kaannyin takaisin laptopin puoleen..

Vahan myohemmin, han tiedusteli oliko telkkari mahd. liian kovalla aanella. Sanoin, etta se oli ihan hyva niin, salaa kiitollisena, etta volyymi tosiaan oli siedettavalla tasolla - yleensa 26 on sopiva, niin etta kuuluu hyvin myos huoneen toiseen paahan, mutta usein anoppi pitaa volyymia 100:lla, eli taysilla, mika varmasti kuuluu Kanadaan asti, ellei kauemmas.. No, ehdin tuskin vastata, etta volyymi oli just sopiva, kun anoppi painelikin sen raskaalla sormella kovemmalle. Argh..

Pesin iltapaivalla ja alkuillasta pari koneellista pyykkia, jotka sitten ripustin puutarhaan kuivumaan. Iltayhdeksan-kymmenen aikaan alkoi tulla kylma, ja kun pyykit olivat enaa hitusen kosteat, kavin hakemassa ne sisaan ja pattereille kuivumaan, kun haluan aamulla puhtaat farkut yms. paalle.

Anoppi katsoi telkkaria siina ihan vieressa, muttei vaivautunut mainitsemaan, etta oli sulkenut olohuoneen isomman patterin, jonka paalle levitin ne tarkeimmat vaatteet, ja jonka paalle muutenkin mahtuu eniten vaatteita kuivumaan. En usko, etta han oli unohtanut sulkeneensa kys. patterin, koska oli vasta muutamaa tuntia aiemmin kuivattanut siina omia vaatteitaan. Mina huomasin asian vasta kolmen jalkeen yolla, kun korjasin muilta pattereilta vaatteita pois. Nyt ne tarkeimmat ovat edelleen kosteita, ja jouduin jattamaan lammityksen koko yoksi paalle. Ylakerrassa on patterit vain anopin makuuhuoneessa ja kylpparissa, joten han varmasti valittaa aamulla, etta on paistunut melkein hengilta huoneessaan, kun lammitysta on pidetty koko yon paalla.. Syyttakoon itseaan - jos olisi sanonut sulkeneensa sen ison patterin, lammitys olisi ollut paalla vain kolmeen asti. Paistuisikin hengilta...