Asun mahdollisesti Irlannin sottaisimpien ihmisten kanssa, enkä ole itsekään mikään siivoushullu, eli jos jonkun toisen sotkuisuus häiritsee minua, niin se on sitten jo sen tasoista, että voidaan puhua terveyshaitasta.. Lisäksi anopilla on ns. maku ahterissa, eli vaikka hän tunnistaa kyllä esim. telkkarista kauniin sisustuksen tai kattauksen, niin häneltä itseltään ei syntyisi sellaista.
Meillä on ollut jo muutamana jouluna sellainen kammottava eurokaupan joululiina pöydällä - riemunkirjava, eikä sovi ollenkaan olohuoneen väreihin.. (Juu, anoppi osti..) Tänä vuonna aioin ostaa uuden, mutten ehtinyt, kun anoppi jo raahasi liinavalikoiman jostain jemmastaan. Em. kirjavan version lisäksi oli vanhempi liina, joka vaikutti taiteltuna ihan kauniilta - valkoinen kangas, kirjailtuja pieniä kukkia.. Valitsin sen, ihan värien takia, mutta halvan tekokuituisen sateenkaaren sijaan saimmekin ikitahroja, ryppyjä ja risoja reunoja;
071225_dinner1.jpg
Alla vielä lähikuva ikitahroista..
071225_dinner2.jpg
Ja joo, kyllä meillä on silitysrauta (tai jopa kaksi), muttei silityslautaa, eli ei siinä enää viime hetkellä voinut alkaa kehittelemään jotain vaihtoehtoista silitysalustaakaan.. Aloimme sitten kattaa joulupöytää;
071225_dinner3.jpg
Sekalainen yhdistelmä ns. anopin parempia lautasia, meidän ostamiamme neutraaleja valkoisia lautasia (ei vielä tuossa kuvassa), kristallilaseja ja arkiaterimia.. Ja sitten... Danielin leikatessa keittiössä kinkkua ja kalkkunaa, anoppi toi pöytään voita ja leipää - pakkauksissaan;
071225_dinner4.jpg
Katsoin suu auki, ja kaadoin itselleni äkkiä lisää viiniä... Olimme siis aikeissa syödä alkupalaksi perinteisesti kylmäsavulohta ja leipää, ja kun leipälautasilla oli jo crackers (siis nuo paperijutut, en tiedä miksi niitä kutsuttaisiin suomeksi), niin anoppihan toikin sitten eriparisia arkilautasia alkupaloja varten! Siis voi v-u... Ryystin kaksin käsin viiniä, kun ei tuota touhua voinut selvänä katsella.. Paras kohta jäi kuvaamatta, kun en voinut samalla ottaa lohta ja kuvata - anoppi siis toi sen auki viilletyn lohipaketin pöytään ja piteli sitä edessäni sen aikaa, että sain otettua lohta leivilleni... Sitten hän otti lohta itselleen, eikä Daniel edes ehtinyt ottaa lohta, kun anoppi jo kiikutti lohipaketin takaisin jääkaappiin, ettei vaan kukaan santsaisi, prkl..
071225_dinner5.jpg
Käytin sentään 'kattaukseen' (vitsi sinänsä..) kuulunutta leipälautastani, ja lohi oli toki aivan taivaallisen ihanaa;
071225_dinner6.jpg
Siinä vaiheessa kevythuppelini onneksi eteni sille tasolle, että oli vaan mukava olo, enkä enää välittänyt silmiäsärkevästä esteettisestä rikoksesta edessäni.. (Servietitkin jäivät kiireen takia ostamatta, eli joulupöydässämme oli talouspaperia..)
071225_dinner7.jpg
Daniel halusi kuvan kalkkunankoivesta, jossa oli tarpeeksi lihaa ruokkimaan kolme aikuista ja kaksi kissaa..
071225_dinner8.jpg
Täyteen lastatulla lautasella oli siis kalkkunaa täytteineen, kinkkua suomalaisittain, paahdettuja perunoita, porkkana, ruusukaalia ja sellerivalkokastiketta. Jätin suomalaiset lohi- ja poropatét avaamatta, kun emme kuitenkaan olisi jaksaneet kaikkea, eli jos niitä sitten vaikka uudeksivuodeksi. En tosin jaksanut tuotakaan kaikkea kerralla, vaan jatkoin sitten illemmalla.. Katsokaa nyt tätä kaunista joulupöytää:
071225_dinner9.jpg
Kaiken lisäksi meinasi taas tulla puutetta viinistä, mutta onneksi Danielin veli toi kaksi pulloa punkkua ja yhden valkoista (nimim. olen talon ainoa punkunjuoja, hip hei!), ja mulla oli vielä yksi punkku omassa varastossa, että sain sitten pidettyä mukavan hälläväliä-tilan koko joulun ajan.
Vaikka matkustaminen on stressaavaa, niin Suomen-joulut ovat kyllä parempia, kun vanhempieni luona on aina kaunis kattaus, eikä kukaan tuo rumia kattiloita tai muovipakkauksia pöytään.. En tietty sikäli dissaa, että jos jollakin ON vain rajoitetusti astioita, niin sitten toimitaan niillä astioilla, mutta kun meilläkin olisi vaikka miten paljon kauniita astioita *yms*, niin v-uttaa, että on ihan pakko tunkea kaikkea rumaa ja ikilikaista joulukattaukseen!