Saturday drive in Co. Wicklow Saturday drive in Co. Wicklow

Koska eiliseksi sattui taas jokseenkin hyva ilma, paatimme lahtea maisema-ajelulle.. Lauantain kuvani ovat kylla tavattoman surkeita, mutta kai naista jonkinlaisen kasityksen saa kuitenkin.

A quick stop in Coolakay, I think..

Ajettiin aivan kamalassa kunnossa olevia pikkuteita, ja tietty just kapeimmilla teilla tuli vastaan auto ja viela kaksi hevosta ratsastajineen.. Pysahdyttiin Danielin tupakkatauolle tuossa ylakuvan paikassa, joka taisi olla viela Coolakay'ta.

Saturday drive in Co. Wicklow Saturday drive in Co. Wicklow

Sitten jatkettiin kohti Glendalough'ta, missa parkkeerattiin puron varrella olevalle parkkipaikalle..

Saturday drive in Co. Wicklow Stopping in Glendalough

Stopping in Glendalough

Olin kaynyt siella vain kerran aiemmin, kesalla '94! Paikka oli ihan erilainen (mutta yhta ihana) nyt talvella. Meille ei vaan tullut mieleen ajoissa, etta oli tosiaan lauantai, joten paikalla oli sen verran turisteja, ettei huvittanut kavella jarvelle tms., vaan paatettiin palata joskus arkipaivana uudelleen.

Stopping in Glendalough

Rakastan vanhoja hautausmaita.. Pitaisi joku paiva kayda kuvaamassa tassa ihan kotinurkillakin yhden pikkukirkon vieressa olevaa sellaista - se on ihan Dublin Roadin varrella, mutta ei nay tielle, eli jaa helposti huomaamatta. Itsekin loysin sen vasta, kun menin kys. kirkkoon H:n ensikommuunioon.

Stopping in Glendalough Stopping in Glendalough

Hilluttuamme jonkin aikaa hautausmaalla, piti kayda Glendalough Hotel'issa vain veskissa ennen kotimatkaa, mutta ajateltiin samalla juoda kahvit. Daniel kuitenkin totesi olevansa aika nalkainen, joten paatettiin syoda siella. ISO PETTYMYS!!
Tarjolla oli nelja ns. kunnon ateriavaihtoehtoa (ja lisaksi keittoja, erilaisia patonkijuttuja, sormiruokaa, jne..). Meinasin ottaa annoksen kanansiipia sinihomejuustodipin kera, mutta kun Daniel aikoi ottaa kunnon aterian, niin minakin paatin valita jotain muuta kuin sormiruokaa. Vaihtoehdot vaikuttivat jotenkin arkisilta, ja niista oli vaikea valita. Daniel paatyi ottamaan lihapataa (Irish stew), sen takia kun siihen kuului kermainen perunamuussi, ja se houkutteli hanta. Mina otin pekoniin kaarittya kanaa. Ennenkuin jatkan selostusta, laitan tahan kuvat annoksistamme (itse ehdin jo kajota perunaani, ennenkuin otin kuvat);

The Glendalough Hotel Lounge & disappointing dinner.. The Glendalough Hotel Lounge & disappointing dinner..

Daniel kysyi heti annoksensa saatuaan, etta missas se kermainen perunamuussi on, ja tarjoilija kysyi etta "ai, haluatko muussia?" :O Siis "creamy mash" oli nimenomaan mainittu menussa, kys. aterian kohdalla! No, tarjoilija lahti sitten hakemaan muussia (viipyen aika pitkaan), ja tuli lopulta pahoittelemaan etta muussia ei ollut enaa jaljella. :O Tuostahan olisi ehdottomasti pitanyt mainita tilausvaiheessa..
Daniel oli tosi pettynyt, kun ei olisi ottanut ollenkaan sita lihapataa ilman muussia. Han sitten soikin vain vahan annoksestaan, mainiten myos, etta olisi kaivannut hiukan lisaa vihanneksia - annoksessa oli vain kaksi pienta palaa porkkanaa. Tama tietysti pilasi osittain myos minun ateriani, koska ei omastaan voi nauttia taysilla, jos toisen ateriointikokemus on mennyt ravintolan toppayksen takia pilalle.
Eika tuo omakaan annokseni ollut niin erikoinen, etta olisi ollut €11.90 hintansa arvoinen.. Siita tuli mieleen joku laitoskeittioruoka, joka tosin on usein onnistuneempaa. Oli omituista, etta annokseen oli laitettu seka keitettya perunaa etta "roastie", siis oljylla valeltu uuniperuna, jonka kaiken lisaksi kuuluisi olla pinnaltaan mukavan rapea, mutta tama tapaus oli kylla "soggy" (ei tule mieleen kuvaavaa sanaa suomeksi). Broccoli on suosikkivihannekseni, mutta sekin onnistui olemaan aika mautonta, porkkanat olivat melkein raakoja, eika kanalle oltu naytetty ollenkaan mausteita. Soin kylla melkein koko annoksen, eika se pahaa ollut, mutta paikkaan ja tilanteeseen nahden kuitenkin iso pettymys. Kun hyvin harvoin kaymme missaan ulkona syomassa, niin sita toivoisi etta ne harvat tapaukset olisivat onnistuneempia kuin eilinen fiasco.
Kun tarjoilija tuli keraamaan lautaset pois, huomautin hanelle etta emme olleet oikein tyytyvaisia sen muussin puutteeseen, varsinkin kun Daniel nimenomaan tilasi kys. aterian sen puuttumaan jaaneen muussin takia. Ehdotin, etta voisivat ehka tarjota Danielille ilmaisen jalkiruuan.. Tarjoilija sanoi juttelevansa pomolle, ja katosi sitten piiiitkaksi aikaa.. Viimein han palasi, ja sanoi etta pomo oli sanonut etta voisimme saada kompensointina ilmaiset drinkit. Emme halunneet drinkkeja, joten kavimme sitten vain maksamassa laskun ja lahdimme kotia kohti. Emme tule aterioimaan kys. puljussa uudelleen, enka voi suositella sita muillekaan. Se on tosin ainoa paikka Glendalough'ssa, missa turistit voivat syoda tayden aterian (ts. siella on ainakin sesonkiaikaan kai myos joku pikaruokaviritelma hotellialueen ulkopuolella, mutta se toimii ilmeisesti ihan kioskisysteemilla), ja nakojaan se riittaakin heille, eivatka sitten valita tarjota mitaan parempaa. Ainakin kannattaa tilatessa varmistaa, etta tulee saamaan nimenomaan tilaamansa aterian, eika jotain ankeaa yllatysta sen tilalle..
Mainittakoon samalla, etta myos hotellin vessat olivat jotenkin hoitamattoman oloiset. En nyt sanoisi likaisiksi, mutta esim. yhdessa kopissa oli jatetty paljon paperia vetamatta ja istuimen reunoille, ja ainakin parissa kopissa suojamuovin alla ollut iso paperirulla oli loppu, ja istuimen vesisailion paalla oli irtonaisena jotain jamarullia.. Ei todellakaan kutsuvan nakoista! (Muistelin kaiholla Glencree'n kahvilan hohtavan siisteja tiloja..)
Kannattaa siis pakata vaikka piknik mukaan, jos menee kaymaan Glendalough'ssa!

Stopping in Glendalough Saturday drive in Co. Wicklow

Sitten olikin aika ajaa kotiin. Kuuntelimme autossa kokoamaani auto-CD:ta ja Danielin ikivanhoja Steely Dan -kasetteja. Joku asiakas soitti Danielille, ja yleisen turvallisuuden nimissa, mina toimin puhelinsihteerina (pitanee hankkia hanelle joku hands free -setti..). En tosin kuullut oikein mitaan, mutta ilmoitin mihin aikaan olemme kotona, etta han voisi soittaa uudelleen tai tuoda koneensa, ja sen verran kuulin, etta han sanoi "OK". (Toikin sitten myohemmin koneensa meille.) Ma en yleensa edes vastaa omaan puhelimeeni, jos olen jossain ulkona - tai varsinkin autossa tai junassa - kun ma en ikina kuule mitaan, jos on paljon taustametelia. Tekstarit on parempia.