Yritin blogittaa tata aiemmin, mutta vuodatus ei suostunut toimimaan..

Olimme eilen paivalla mm. Blessingtonin jarvilla, evaiden kera (siita enemman kuvien kera, kunhan ehdin), mutta meilla ei oikeastaan ollut kotona mitaan kunnon ateriaa, joten paatimme lahtea keskiyon tienoilla autoilemaan, ja napata jostain snack boxit (=kanaa ja chips).

Suunnistimmekin sitten Newtownmountkennedyyn, tarkoituksena hakea Mario'silta ne ateriat, mutta jarkytykseksemme, Mario's oli edelleen kiinni! :O Taytyy yrittaa ottaa selville miksi ovat olleet viime paivina suljettuna.. Se vaikuttaa kuitenkin aika kiireiselta paikalta, ja ruoka on todella herkullista, etta tuskin heilla on ainakaan mennyt huonosti, niin etta olisivat sen takia joutuneet sulkemaan putiikin. Tuskin sulkisivat kokonaan myoskaan loman takia. Outoa.

Pohdimme sitten vaihtoehtoja, kun Newtownmountkennedyssa ei siihen aikaan ollut mitaan muutakaan ruokapaikkaa avoinna. Ajattelimme ajaa katsomaan, jos Ashfordista loytyisi mitaan - siella kun on ainakin yokerho, joten luulisi etta myohaan riittaa nalkaisia ihmisia.. Valitsemamme tie oli kuitenkin valiaikaisesti poikki, emmeka sitten lahteneet pimealla arpomaan jotain muuta reittia, vaan ajoimme Greystonesiin, mista nyt ainakin loytyisi jotain.

Zoomailimme sitten Greystonesissa, katsellen mahd. pikaruokapaikkoja, kun Daniel sai paahansa poimia nuoren liftarin kyytiin - hanella on usein tapana kyydita liftareita, kun muistaa itse aikoinaan liftanneensa. Tama tapaus oli nuori, tuskin parikymppinen tytto, joka oli aika umpikannissa, ja HAN oli kylla loytanyt pikaruokapaikan, kun tuli autoon ruokapaketti mukanaan - sita oli sitten kiva haistella, kun meilla oli molemmilla siina vaiheessa jo hurja nalka..

Tytto oli Bray'hin palaamassa, joten paatettiin sitten ajaa hanet kotiin ja samalla napata omasta lahipikaruokapaikastamme ne snack boxit. Alkumatkasta tytto mutusteli chipsejaan, ja mutisi valilla jotain - totesimme, etta han vaan nukahteli takapenkilla, puhuen puoliunessa itsekseen. Kun saavuimme Bray'hin, Daniel kysyi hanelta mihin suuntaan han oli menossa, mutta vastaukseksi tuli vain unista mutinaa.. Ajoimme sitten Macari'sille (Main Street, Dargle Bridgen tuntumassa), missa Daniel meni hakemaan meille ruokaa. Han avasi tytolle oven, ja tytto havahtui kysymaan, josko voisimme vieda hanet Bray'hin.. Kerroimme, etta olemme Bray Main Streetilla, ja etta emme ajaisi sen pidemmalle. Tytolle tuli kuulemma kylma, joten han kysyi jos voisi vaan sulkea sen auton oven.. No, Daniel meni sitten hakemaan ruokaa ja mina kysyin neidilta, etta missahan osoitteessa han mahtaa asua.. Kuulemma Sugarloaf Crescent.

OK.. Daniel sitten palasi, ja kerroin hanelle osoitteen, jonka han tiesikin, kun asui lapsena niilla kulmilla. Ajoimme Vevay Roadille, mahd. lahelle tyton mainitsemaa osoitetta, ja pysahdyimme tien laitaan, missa herattelimme tyton ja sanoimme, etta nyt pitaisi menna kotiin. Han pyysi, etta veisimme hanet Bray'hin.. Huoh.. Kun jonkin aikaa toistelimme sen hetkista sijaintiamme, niin tytto oletettavasti viimein tajusi olevansa ihan lahella kotiaan - toivottavasti.. Han kompi ulos autosta, ja jatti pikaruokansa penkille. Me lahinna ihmettelimme, miten siina kunnossa oleva nuori olisi loytanyt tiensa kotiin, jos emme olisi poimineet kyytiin.

Meilla oli siis siina vaiheessa vihdoinkin ruokaa mukana (seka viela koskemattomat termoskahvit, mitka olin tehnyt kotona), mutta kaiken turhan ajelun jalkeen halusimme menna johonkin rauhalliseen paikkaan syomaan. Ajoimme ensin Djouce Woodsille, mutta siella olikin jo joku toinen auto :O Paadyimme lopulta muistaakseni Ballinastoe Woodsiin. Ruoka maistui fantastiselta, kun sita oli odottanut niin pitkaan!

Emme kuitenkaan palanneet heti aterian jalkeen kotiin, vaan ajelimme viela Roundwoodiin, Laragh'an, yms., palaten Newcastlen ja Kilcoolen lapi kotiin. Matkalla kuuntelimme 80-luvun kasettejani - talla kertaa The Cult ja Bob Marley. Auton CD-soitin meni rikki jo aikaa sitten, ja sinne jai viela sisaan viisi itse poltettua CD:ta, eli olemme sittemmin olleet radion ja kasettien varassa.

Yoajeluun meni yli kolme tuntia, ja paluumatkalla Daniel meinasi viela poimia pari liftaria kyytiin, mutta olin tyly ja kehotin ajamaan ohi vaan. Ei huvittanut alkaa tyhjentaa takapenkkia, kun siella oli mm. Danielin moottoripyorakypara, yms.