Kuten olen ennenkin maininnut, en yleensa pahemmin kesta suomalaista musiikkia. Tama koskee lahinna suomeksi sanoitettua materiaalia, kun kieli kuulostaa usein niin kornilta sanoituksissa - inhoan suomen kielessa nimenomaan raikeaa eroa kirjakielen ja puhekielen valilla, mista aiheutuu se, etta kieli kuulostaa taysin luonnottomalta melkein missa tahansa tilanteessa. Lisaksi, suomeksi jotkut elaman kauneimmista asioista kuulostavat lahinna aggressiiviselta kiroamiselta, kuten esim. "mina rakastan sinua".
Anyway.. Joskus tormaan helmiin. Loysin ylla olevan laulun facebookitse, ja tykkasin siita. Se on nakojaan alunperin ranskalainen. Muistelen, etta meilla oli joskus ainakin yksi Tapio Heinosen vinyyli, mutta siita on jaanyt mieleen lahinna kansi. Hanella oli kuitenkin samettisen pehmea aani.