Aamulla tuli hirmu kiire, kun halusin nukkua myohaan (viime yona piti valvoa ja katsoa Barack Obaman puhe, ja loput yosta menikin suurimmaksi osin yskiessa), ja mulla oli lekurille aika 12:20. Ehdin kuitenkin ajoissa sinne. Kiva, kun olin just kotona napannut paalle puhtaan mustan paidan, jonka kauluksessa, helmassa ja hihansuissa on hiukan valkoista, niin eikos mun sormessa ollut joku paperiviilto tms., josta tuli veritahra tietysti nimenomaan siihen valkoiseen kohtaan hihansuussa, kun rullasin hihaa ylos! Grrr.. En sitten viitsinyt lahtea sielta lekurilta ihan ns. verissapain, joten rullasin molemmat hihat vahan ylemmas, niin etta tahra jai piiloon.
Sain jotain antibiootteja viikoksi, mutta ennenkuin menin hakemaan ne, poikkesin askartelukauppaan ostamaan H:lle lupaamani mustetyynyn (pinkki), ja kirjastoon. Olin monta kertaa ajatellut, etta pitaisi hommata kirjastokortti, mutta mulla ei ole koskaan ollut passia ja/tai jotain nimellani olevaa laskua mukana, etta se on sitten jaanyt.. Tanaan olin kuitenkin aikeissa postittaa Suomeen sen notaarilta saamani todistuksen, jonka mukaan olen hengissa ja asun kotona, ja passikin oli viela kasilaukussa, joten ajattelin kayda samalla vilauttamassa (niita) kirjastossa. Sainkin saman tien kirjastokortin, seka esitteen nettikirjastosta. Viimeksi mainittu oli positiivinen yllatys, koska viela 1999, kun kavin kys. kirjastossa kysymassa silloista Bray-saittiani varten heidan email-osoitettaan, aiheutin seuraavanlaisen tilanteen;
Henkilot:
Kirjastoseta (iso, ikaistaan vanhemman oloinen, nossohko)
Kirjastotati (huomaamaton hiirulainen)
Mina
Daniel

Kavelimme kirjaston ohi, ja koska olin siihen aikaan muutenkin kysellyt ympari kaupunkia eri kauppojen ja palveluiden yhteystietoja Bray-saittiani varten, paatin poiketa kysymaan samaa myos kirjastosta..

Mina: (selvitettyani mita varten kyselen) ...enta onko teilla email-osoitetta?
Kirjastoseta: (miettii) Juu... (miettii lisaa) Kylla meilla on sellainen jossain...
Mina & Daniel: (katsomme toisiamme epauskoisesti)
Kirjastoseta: (kysyy Kirjastotadilta, joka vetaytyy asiasta lahes kauhuissaan..) ... (penkoo tiskin takana olevia laatikoita ja mappeja..) ... Kylla mina olen nahnyt sellaisen joskus.. (tonkii lisaa..)
Mina: (tajuttuani jo kauan sitten, ettei koko osoitteesta olisi mitaan iloa, koska kukaan tuskin tarkastaisi siihen menevia viesteja kuitenkaan, jos pelkan osoitteen metsastyskin on niin vaikeaa..) Tuota.. Ei silla niin valia.. Tai jos jatan oman email-osoitteeni tahan, ja lahetatte minulle vaikka emailin sitten kun se osoite loytyy? (pyrkien jo lopettamaan kaikille piinallisen tilanteen..)
Kirjastoseta: (selvasti asenteella "asiakasta ei jateta pulaan!"..) Ei, ei! Kylla se loytyy.. (lahtee tonkimaan jotain henkilokuntatiloja..)
Mina: (haluten jo pois.. kaantyen Kirjastotadin puoleen..) Umm.. Meidan kai pitaisi tasta jo lahtea..

En oikeastaan muista tarkalleen, miten se tilanne sitten loppui, mutta Kirjastoseta taisi tosiaan jaada vimmalla tonkimaan jotain takahuonetta, ja Kirjastotati kai lupasi, etta voisimme noutaa myohemmin heidan email-osoitteensa. Taisimme menna myohemmin silkasta uteliaisuudesta takaisin, kun muistelen myos saaneeni pienen paperinpalan, johon oli hyvin sekavalla kasialalla kirjoitettu email-osoite, joka ei toiminut =)No, ei kaikki mennyt nytkaan ihan nappiin.. Myohemmin illalla, kun ajattelin uteliaisuuttani kokeilla sita nettikirjastopalvelua, osasin kylla ihan katevasti naputella sisaankirjautumislaatikkoon tunnukseni, joka on kirjastokorttini numero, mutta tarvittavan PIN-tunnuksen saa kuulemma kirjastosta. Eivat he siita mitaan maininneet, vaikka neuvoivatkin tarkasti, etta se kortin numero toimii sitten tunnuksena sinne nettikirjastoon...
Sitten hain antibioottini, ja ostin The Gem'ista pahvilla kovitetun A4-kuoren sille notaaripaperille. Menin sitten postiin, missa pistin paperit kuoreen ja postitin kuoren rekisteroityna Suomeen. Sen jalkeen tulin ruokakaupan kautta kotiin. Rimpaisin muuten kaupasta Danielille, ja ihmettelin miksen taas kuullut hanen aantaan melkein ollenkaan! Siis han joutui huutamaan puhelimeensa, ja silti kuulosti silta kuin han olisi yrittanyt huutaa ilman puhelimen tms. apua jostain Australiasta asti. Ihme juttu.. Tata on esiintynyt nimenomaan Danielin puhelimeen soittaessani.
Kotona popsittiin turskaa, perunoita, broccolia ja paksua sitruunakastiketta. Nam. En yleensa pida sitruunasta kalan kanssa, mutta tuo kastike ei ollut ollenkaan pahaa!
H tuli sitten koulun jalkeen, ja luimme sen toissapaivana aloittamamme kirjan (Katie's Cake) loppuun. Hanella ei viela tassa vaiheessa ole laksyja, kun koulu on just alkanut, ja han oli jo koulussa piirtanyt niin paljon, ettei jaksanut piirrella taalla mitaan. Suurin osa aikaa meni sitten pelatessa! Tosin tulihan siina samalla juteltua, ja sekin on hanelle ihan hyvaa harjoitusta, kun kotona kuitenkin juttelevat vain sinhalaksi.
Huomasin ettei H halunnut lahtea aikaisemmin kotiin, missa isansa on edelleen sairaana.. H:lla nimittain oli nalka, eika meilla ollut tanaan oikein mitaan mista han olisi pitanyt (kun on erilaisiin ruokiin tottunut). Ehdotin etta han voisi halutessaan lahtea aikaisemmin kotiin, jos halusi menna syomaan, mutta han vastasi etta han mielummin odottaa.. Pitaa varastoida banaaneja ensi viikolla. En haluaisi antaa mitaan epaterveellisia sipsipusseja tms., varsinkin kun H popsii jo muutenkin vahan liikaa herkkuja. Mutta banaaneista han pitaa, ja banaani kuitenkin pitaa nalan loitolla siihen asti etta han paasee kotiinsa popsimaan kunnon ruokaa.
Han sai viela tanaankin kavella itsekseen kotiin. Jos ensi viikolla alkaisin taas saattaa.
PS, Meinasin unohtaa otsikossakin vilahtaneet nakkarit! Ostin siis pitkasta aikaa Ryvitaa, jota ehdimme jo popsiakin Danielin kanssa. Nami!