Nuha on viela aika pahana, vaikka nyt on jo vahemman tukkoinen olo. Rakaa kuitenkin riittaa, ja yskin taas keuhkojani riekaleiksi (varmaan seuraavat 10 viikkoa). Paatettiin siita huolimatta lahtea hiukan ajelulle, kun oli kuitenkin ihan kiva ilma. Kello oli jotain 12:40, kun paastiin lahtemaan kotoa, ja kolmeksi piti olla takaisin kotona, kun H tulee aina siihen aikaan (paitsi liikuntapaivina).

Teen myohemmin erillisen merkinnan ajelustamme, kun olen ehtinyt laittaa kuvat flickr'iin. Ihania lumisia maisemia, ja vuoristoteilla riitti lunta ja oksia.. (Irlannissahan ei tunneta talvirenkaita, kun lumi on sen verran harvinainen ilmio.)

Harmitti kun ei ehditty menna pidemmalle, mutta ehdittiin tasan minuuttia vaille kolmeksi kotiin. H:a ei kuitenkaan nakynyt, joten ehdin siina viela horppia lautasellisen kanakeittoakin.. Kello tuli nelja, eika H:sta ollut viela kuulunut mitaan. Paatin soittaa ja kysya onko han mahd. kipeana tai jonkun kaverin luona - yleensa han soittaisi jos olisi jotain tavallisesta poikkeavaa, mutta hanella on myos usein puhelimesta creditit loppu..

H:n puhelin tuntui olevan pois paalta, joten rimpaisin hanen aidilleen. Olivat Dublinissa ostoksilla :O S:lla on siis harvinainen vapaapaiva viikolla, mutta ei sitten tullut kenellekaan mieleen ilmoittaa mulle, ettei H olekaan tulossa!

Vituttaa, kun mekin oltais sitten voitu olla pidempaan reissussa.