Kyllä EU-kansalaisilla on helppoa, verrattuna muualta tulleisiin maahanmuuttajiin.. Mulla oli tänään kirjastotreffit yhden sri lankalaisystäväni kanssa, johon tutustuin joitakin viikkoja sitten, seurakunnan viestintäryhmän järjestämässä kansainvälisessä tapaamisessa. Koska satumme asumaan aika lähellä toisiamme, ollaan sittemmin käyty pariin otteeseen kävelyllä ja sumpilla, kun R. hoitaa arkisin kotona hiukan alle parivuotiasta tytärtään - miehensä käy vakituisessa duunissa, R. satunnaisemmin, jos miehellään sattuu olemaan vapaata arkena, niin että hän voi puolestaan olla lapsen kanssa kotona.

Anyway, lupasin opettaa R:lle tietokoneen ja netin käyttöä, ja koska meillä on parhaillaan aika kaoottista (DIY-sessio kesken, anoppi flunssassa, talo imuroimatta, jne..), buukattiin kirjaston koneelta tunti, ja R. haki tuttavansa (myös Sri Lankasta) 8-vuotiaan tyttären mukaan, jotta tyttö voisi leikkiä pikku-R:n kanssa kirjaston leikkialueella, samalla kun me olisimme koneella. No joo... Kiva teoria... =D Pikku-R. nimittäin alkoi ulvoa kuin palosireeni, aina kun äitinsä pääsi koneelle asti, ja R:n piti sitten kantaa tyttö ulos, ettei kirjaston väki pahastuisi metelistä. Lopulta luovutimme, ja istuimme vaan siellä leikkialueen sohvilla juttelemassa, samalla kun pikku-R. kiipeili lasten huonekalujen päällä ja veteli ahkerasti kirjoja lattialle. Tosi tomboy.. Saimme H:lle (se 8v. tyttö) muutaman värityskuvan, joita hän meni innoissaan värittämään.

Olin edelliskerralla hiukan ihmetellyt, miksei H. ollut keskellä päivää koulussa, ja ajattelin vaivihkaa tiedustella asiaa tänään, mutta eipä mun tarvinut edes kysyä mitään, kun asia selvisi muutenkin. H:n äiti on ollut täällä töissä jo reilut neljä vuotta, mutta miehensä ja tyttärensä ovat muuttaneet tänne vasta 2-3 viikkoa sitten! He eivät oikein ole selvillä, salliiko miehen viisumi työnhaun vai ei, eli lupasin selvitellä asiaa netitse. Kovin on monimutkaista, varsinkin kun en voi olla 100% varma heidän nykyisestä viisumitilanteestaan, koska omat tietoni tulevat toisen käden kautta, eikä R:n englanti ole ihan sujuvaa, eli en voi olla varma, muistiko hän oikeat viisumitermit vai ei. Täytyy kysellä tarkemmin.. Joka tapauksessa, tällä hetkellä perheen äiti (siis R:n ystävä, jota en ole vielä tavannut) on töissä jonkun perheen taloudenhoitajana, hoitaen viittä lasta silityksen ja muun huushollinpidon ohella - työnantaja (joka muuten ei ole irlantilainen, mutten mainitse kansallisuutta) ei salli hänen tuoda omaa tytärtään sinne, mikä on mielestäni jotenkin epäreilua, kun hän ei kuitenkaan pääse esim. viikolla käymään ollenkaan kotona, vaan vierailee kotona vain viikonloppuisin ja lomilla. Mies on sitten heidän 8v. tyttärensä kanssa kotona, kumpikaan ei puhu kovin paljoa englantia, heillä ei ole R:n lisäksi oikeastaan ketään muuta tuttua, kotona on hiukan tylsää, ja H:n isä on ymmärrettävästi vähän kulttuurishokissa, eikä haluaisi päästää tytärtään ulos edes R:n kanssa, kun ajattelee että vieraassa maassa voi lapselle sattua vaikka mitä. He ovat ilmeisesti jo yrittäneet saada H:n kouluun, mutta koulusta oli sanottu, että molempien vanhempien on tultava lapsen kanssa paikalle, eli he odottavat nyt H:n äidin joululomaa, että pääsevät arkipäivänä kaikki koululle.

Ehdotin, josko R. puhuisi ystävälleen, että hän voisi selittää miehelleen sen olevan hyväksi H:lle, jos hän tulisi vaikka kerran viikossa meidän kanssa ulos, niin voisi oppia hitusen englantia jo ennen kuin aloittaa koulun. H. on tosi mukava tyttö, mutta varsinkin puutteellisen kielitaidon takia ujo. Osasi kuitenkin jo kirjoittaa nimensä eurooppalaisin aakkosin (puhuvat kotona Sinhalese - en tiedä mikä tuo Sri Lankan kieli on suomeksi.. Sinhali?). Lapsethan oppivat yleensä nopeasti uusia kieliä, mutta jotenkin hurjaa ajatella tyttöraukan joutuvan ihan kylmiltään englanninkieliseen kouluympäristöön, kun ei tässä vaiheessa tosiaan osaa englantia paljon ollenkaan. Toivottavasti isänsä uskaltaa päästää tytön hiukan useammin ulos, niin ehtisi oppia jotain alkeita ennen kouluunmenoa.