Tanaan on tosiaan ihan kesaista! Aurinko porottaa ihanan lampimasti..
H kavi taas tekemassa laksyt ja lukuharjoitukset; englannintehtavassa oli annettu mallisana, jonka eka kirjain piti vaihtaa annettuihin kirjaimiin tai kirjainyhdistelmiin, muodostaen siis lisaa rimmaavia sanoja. Melkein kaikki muodostettavat sanat olivat H:lle uusia, eli han tajusi kylla tehtavan teknisen puolen ja osasi kirjoittaa ilman apua ne halutut sanat, mutta kysyi sitten melkein kaikkien kohdalla mita ne tarkoittivat.
Matikanlaksyssa oli kolme varitystehtavaa, joiden avulla opeteltiin "joka toinen / kolmas / neljas", ja varitysosuuden jalkeen piti kayttaa varitettyja ruutuja apuna, ja tayttaa puuttuvat numerot, alkaen "2, 4, ..., 20" - "3, 6, ..., 30" - "4, 8, ..., 40".
Lukemisena oli toinen Red Ted -kirja. Tanaan Red Ted katosi puistossa, mutta loytyi tietty lopulta.. H osasi jo yhden ensikommuuniorukouksen ulkoa, eli vihkosessa on nyt vain yksi rukous, jota ei olla tehty viela aaneenlukuharjoituksena - hyva jos tajuan edes itse kaikki kys. rukouksen sanat, noin pikasilmaykseen perustuen! Lol.. (Otin varmuuden vuoksi kuvan vihkosesta, niin voin tarkistaa Danielilta sen viimeisen rukouksen ennen huomista - en missaan nimessa halua opettaa H:lle jotain virheellista.)
Koska tanaan ei ollut tapahtunut mitaan sen kummempaa, ei viitsitty kirjoittaa paivakirjaan sita samaa juttua uudelleen, vaan paatettiin, etta kirjoitetaan taas huomenna - meilla kun on kai tarkoitus menna huomenna meilta suoraan R:lle. Hanella pitaisi olla jo H:n ensikommuuniomekko melkein valmiina, koska on itse lahdossa pian sinne Sri Lankaan.
1472098.jpg
Paivan pelisessioon kuului taas pari uutta Boowa & Kwala -pelia; hiekkalinna ja naamalautanen. Hiekkalinnan amparit toimivat mielestani tosi epaloogisesti, ainakin pikkulapsia ajatellen, ja heillehan tuo peli on nimenomaan tehty. Kokeilkaa itse mita tarkoitan.. Se naamalautanen puolestaan oli tosi kiva!
1472100.jpg
Saatoin H:n asemalle asti - hanen isansa kuulemma odotteli siella aseman bussipysakin kohdalla. Olisin tietty saattanut hanet ihan sinne pysakille asti, mutta han vakuutti selviytyvansa sen loppumatkan omin nokkineen. Siis siina nyt oli jaljella enaa joku 30-50 metrin patka turvallista asemanvierustaa pitkin keskella kirkasta paivaa, mutta silti hermoilin mielessani, ettei nyt vaan satu mitaan.. Jatkoin itse taas ruokakaupan kautta kotiin.
Tekisi mieli menna takapuutarhan nurmikolle istumaan ja nauttimaan ilta-auringosta, mutta maa taitaa viela olla liian kylma. Meilla ei edelleenkaan ole mitaan puutarhakalusteita, paitsi pieni penkki, joka on kukkaruukkustandina.