Aloitimme tarinalla mummosta ja kanasta. Teksti oli helpompaa, ja sen huomasi - H:n lukeminen oli huomattavasti sujuvampaa. Tarina oli tosin erittain outo! Se alkoi ihan normaalisti; mummo halusi kanansa syovan enemman, jotta voisi munia isomman munan. (Miksi tama nayttaa suomeksi kirjoitettuna niin piilotorkealta?!?) Kana kuitenkaan ei halunnut syoda enempaa, ja mummo naytti kuvassa aika vihaiselta. Viimeisella sivulla poydalla oli hurja sotku, ja mummo huusi apua. Tarina ei mitenkaan selvittanyt, mika oli aiheuttanut sotkun tai miksi mummo huusi apua. Muutenkin se loppui ihan alkuunsa.. Olimme molemmat ymmalla! Tarkistin jopa, puuttuiko kirjasta sivuja, mutta ei puuttunut.
Seuraavana oli tarina piparkakkupojasta, joka paatyi sen ovelan ketun syomaksi. Olin yllattynyt, etta H osasi sanoa gingerbread man niin sujuvasti. Aloitimme viela kolmannen tarinan, mutta karsin nyt iltapaiva-Altzheimerista, enka millaan muista mista siina tarinassa oli kyse.. Jatkamme kuitenkin sita maanantaina.
H pyysi minua piirtamaan prinsessan, jonka han varittaisi. Aloitin sitten kruunusta, ja tein hienot kiehkurat, mutta H ilmoitti, ettei pitanyt niista hiuksista, vaan halusi prinsessalle sellaiset hiukset kuin mulla. Ei kun kumittamaan.. Ei tullut tanaan kovin hienoa piirrosta, mutta onneksi H sitten paranteli sita varityksellaan. Halusi vieda sen maanantaina kouluun ja pyysi mua ottamaan siita ensin kuvan. Han haluaa aina nahda omat piirroksensa blogissani.. =D
Sitten pelattiin viela jonkin aikaa, ja saatoin H:n taas asemalle asti. Tulin apteekin kautta kotiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.