Elokuu 2008 Toukokuu 2011

Isaltani jaaneen asunnon ja vinttikomeron tyhjentaminen muutti suhdettani tavaraan, ja tassa on viime syksysta asti ollut muutakin mika on pistanyt tarkeiden asioiden listaa uusiksi, potkien tavaraa yha alemmas, mutta siita enemman joskus myohemmin..
Minulla on aina ollut PALJON tavaraa. Lapsena ja nuorena sentaan kaikella oli paikkansa, ja teinina jaoin isohkon huoneeni kirjahyllyilla tavallaan kolmeksi pikkuhuoneeksi, mika mahdutti huoneeseen paljon enemman tavaraa. Kun sitten muutin jakamaan 30+ nelion yksiota, alkoi elama pahvilaatikoiden keskella..
Silloisessa asunnossa oli huonosti kaappitilaa, eika muutenkaan tilaa hankkia esim. erillisia kaappeja tai lipastoja - siihen aikaan kun Suomessa ei ollut IKEAakaan, mista nykyisin saisi kaikenlaisia katevia varastointiratkaisuja pieniin tiloihin. Niinpa yksi seinanvierusta olikin taynna kannellisia pahvilaatikoita, joiden paallinen toimi jonkinlaisena tasona sekin. Oli hankalaa mahtua edes siivoamaan, saati loytaa jotain tarvitsemaansa laatikosta X, mika saattoi olla vaikkapa toiseksi reunimmaisen laatikkopinon alimpana, tai ehka sen vieressa..
Kun muutin Galwayhin, oli sentaan pakko hankkiutua eroon joistakin tavaroista. Muuttokuorma oli silti aika massiivinen.. Asuin yksin suht. isossa asunnossa, missa melkein kaikelle oli paikkansa, mutta en silti paassyt kokonaan eroon pahvilaatikoista, kun kaappitilaa oli siellakin rajoitetusti, ja lisaksi ajan mittaan makuuhuoneiden kaappeja(kin) haittasi kosteusongelma, joka muodosti hometta. Kaappien sisaltoa piti siis siirrella turvaan laatikoihin..
Kun muutin Bray'hin, tavaraa oli iso pakettiautollinen, joka oli niin tayteen pakattu, ettei sinne olisi varmasti enaa mahtunut edes puolikasta nuppineulaa. Bray'ssa sitten talo oli jo valmiiksi taynna roinaa, eli omat tavarani olivat aluksi pitkaan pienimmassa makuuhuoneessa, missa laatikkopinojen valissa oli vain sola, josta paasi juuri ja juuri kulkemaan lapi, jos veti vatsaa sisaan.. Siihen aikaanhan ullakolla ei edes ollut lattialautoja (jotka laitettiin vasta 2007), eli mitaan varastotilaa ei loytynyt. Purin sitten ajan mittaan laatikoitani, mutta vaatteilleni ei ole ikina ollut kaappitilaa, lipastoa, tms., eli ovat joko siirtyneet pahvilaatikosta toiseen, tai keranneet polya avopinoissa.
Vaatteita on ollut aika paljon, vaikka ostan niita itse harvoin. Olen kuitenkin ollut huono heittamaan vanhoja vaatteita pois, joten pinot ovat vuosien mittaan kasvaneet.. Vaatteet eivat silti ole mikaan suurin ongelma tavaramaaran osalta.
Joitakin vuosia sitten, nukkekotiharrastukseni oli aktiivinen, ja kun tein itse paljon esineita ja osallistuin swappeihin, tuli hamstrattua kaikenlaista materiaalia, mista voisi ehka jonain paivana tehda jotain.. Laatikoista loytyy edelleen muovipakkauksia, tikkuja, Kinder-leluja, jne, jne, jne.. Lisaksi on paperiaskartelumateriaaleja, ja sekalaisia askartelutyokaluja yms.. Eika pida unohtaa laatikollista muotinukkeja ja toista laatikollista niiden vaatteita ja muuta rekvisiittaa.. Tassa nyt siis muutamia juttuja ihan aluksi..
Kun raivasin isan jaamistoa, tuli vaan mieleen miten paljon taysin turhaa roinaa itsellanikin lojuu nurkissa. Ennen taman vuoden matkaa, olin kylla jo aloittanut omien tavaroiden raivauksen - vaatteistani. Pinosin talteen vain sellaiset vaatteet, jotka olivat edelleen hyvakuntoisia, ja joita oikeasti tulisin viela pitamaan, ja kaikki muu meni joko roskiin tai sakkiin, josta olen sittemmin leikellyt vaatteita virkkausmateriaaliksi.
Suomesta palattuani, olen pinonnut suomenkielisia kirjoja poistolistalle (ks. Tavaraa tarjolla), ja vaikka vasta osa kys. kirjapinoista on mennyt, olen silti mielessani jo luopunut niista, ja kirjahyllyn sisalto on keventynyt huomattavasti. Pidan toki itsellani tietyt suomenkieliset kirjat, kuten kaikki Waltarini, Selja-sarjan, Mauri Kunnakset, yms. Luovuinkin enimmakseen kaannoskirjallisuudesta.
Olen muutenkin kantanut sekalaista tavaraa roskiin, esim. melkein kaikki VHS-kasetit. Sinne meni kaikki Simpsonit, joita nauhoitin Suomessa uskollisesti n. kuuden vuoden ajan, missaamatta jaksoakaan.. Viskasin roskiin myos ostovideoita, kuten Mr. Beanit, muutaman elokuvan, Led Zeppelin -videon, jne. Jatin (toistaiseksi) vain pari teinimuistovideota, kolme kasetillista aikoinaan telkkarista nauhoitettuja ruotsalaiselokuvia (Polis polis potatismos, yms.), joihin taalla tuskin tormaisi, RTE-dokumentin edesmenneesta runoilijasta, johon sattumalta tutustuin ekalla Irlannin -matkallani (ja jonka pojankin tapasin jokunen vuosi sitten, kun han kutsui mut isansa muistolaatan julkaisutilaisuuteen), jne.
Poistolistalle on menossa paljon lisaa tavaraa, ja suurin ongelma onkin odotella roskiksen tyhjenemista! Roskis kun vetaa vain tietyn maaran tavaraa, ja viikon tavisroskienkin on mahduttava mukaan.
Tavallaan tuntuu silta, etta olisi kiva vaan pakata vaatteet, koneet ja kamera, ja siirtya eteenpain, mutta toisaalta, onhan mulla paljon sellaistakin tavaraa mita oikeasti haluan pitaa itsellani. Rakastan taulujani, vaikken niita pahemmin naekaan nykyisin, kun ullakolla ei ole seinatilaa, enka vieta paljoa aikaa muissa tiloissa. Rakastan myos suomalaisia lasimaljakoita yms. lasijuttuja, joita aiti on lahettanyt lahjoiksi. Sitten on vanhoja fotoalbumeita ja kaikenlaista sekalaista tavaraa, mihin liittyy muistoja tai tarinoita, tai mika on muuten vaan kiva olemassa.
Valilla houkuttaisi tehda pikaisesti lisaa TILAA, heittamalla pois tavaraa mita en ole muutamaan vuoteen kayttanyt - kuten esim. erilaiset leimasimet.. Mutta yritan aina ajatella eteenpain ja miettia haluaisinko kuitenkin taas jossain vaiheessa vaikka tehda kortteja tai leikekirjoja, ja joutuisinko sitten ostamaan uudestaan tarvikkeita, joita minulla jo oli? Eika niita leimasimiakaan nyt niin kovin montaa ole, etta veisivat suuremmin tilaa.. Tietty vastaavia "pienempia" tavarapinoja on useita, ja yhdessa ne vievat yllattavan paljon tilaa, mutta yritan sailyttaa niista vain sellaiset, joita tulen suht. varmasti viela kayttamaan. Ja toki mielummin myyn tai lahjoitan kayttokelpoiset materiaalit, kuin kannan roskikseen.
Isot tavaramaarat ovat aika lamaannuttavia. On vaikea aloittaa raivaamista, kun ei oikein tieda mista aloittaisi. Suomessa oli sikali helpompaa, etta olin siella vain rajallisen ajan, ja urakka oli pakko saada hoidettua. Kun melkein kaikki tavara oli joka tapauksessa menossa muualle, silla ei niin ollut valia minne se menisi, kunhan sain kampan tyhjaksi.
Taalla kotona on hankalampaa raivata! Deadline puuttuu, roskikseen mahtuu vain pieni maara tavaraa viikossa, talo imee muutenkin itsestani kaikki energiat, jne. Kuitenkin on pakottava tarve paasta isosta maarasta tavaraa eroon.