Vähänkö v-uttaa.. Anoppi meinasi ripustaa pyykit kuivumaan, mutta huomasi, että joku saatana oli käynyt puutarhassamme varastamassa pyykkinarun. (Takapuutarhaamme ei pääse, ilman että kiipeää korkean aidan yli) Naru oli siististi leikattu molemmista päistä, ja pyykkipojat oli heitelty pitkin läheistä kujaa - narua siis vaan tarvitsivat.. Kaiken lisäksi, anoppi oli jo käynyt aamumessussa, ja älysi vasta naruvarkauden huomattuaan, että kujalla lojuneet pyykkipojat kuuluivat meille. (Mä olisin tunnistanut ne heti, koska meillä on yhdistelmä isoja vanhoja ja uudempia puisia pyykkipoikia, sekä joukossa muutama yksittäinen muoviversio) Sanoi huomanneensa ne matkalla kotiin - kysyin, eivätkö ne olleet siellä, kun hän oli menossa messuun, mutta ei osannut sanoa.. *huoh* Joka tapauksessa, jos jätämme ikinä vaatteita yöksi narulle, niin aion valvoa aamuun asti, ja jos joku saatanan valopää saa päähänsä kiivetä meidän puutarhaan, niin ensihuomionsa tulee olemaan se, kun puun alle hiipinyt varjo iskee helvetillisellä apinanraivolla kattilan naamalle.
Onneksi kissat olivat sisällä. Eivät antaisi kenenkään sisäsiittoisen tulla kutsumatta meidän puutarhaan, ja kun kys. sisäsiittoisilla oli selvästi veitsi mukana (se leikattu naru..), niin olisivat saattaneet vahingoittaa hyökkääviä kissoja, ja siinä tapauksessa olisimme aloittaneet sodan, joka ei olisi loppunut ennenkuin kissojamme vahingoittanut sisäsiittoinen geenimutaatio olisi kidutusmurhattu.