1-DSCN5973-normal.jpg

Olipa aamu.. Olin ollut yötä uudessa kodissa, lähdin aamulla töihin (taas niitä ihania maalaisteitä pitkin), ja duunista oli tarkoitus tulla takaisin uuteen kotiin toiseksi yöksi, ja sitten huomenna duunin jälkeen Bray'hin.

No, ajelin sitten landereittiä, nauttien kesäisestä aamusta (ja kevyestä lannan hajusta..), kun heti Kilbriden jälkeen näin tiellä jotain mustavalkoista. Kun ajoin lähemmäksi, huomasin kauhukseni, että se oli kissa - kauhistuin siksi, kun oli heti selvää, että kissa oli loukkaantunut aika pahasti - joku oli siis ajanut yli, ja jättänyt uhrinsa kuolemaan hitaasti keskelle tietä.. (Toivon täydestä sydämestäni, että kys. ihminen sairastuu ainakin viiteen samanaikaiseen syöpään ja krooniseen persmätään, jne..)

Pysähdyin ja lykkäsin hazard-vilkut päälle, otin autovilttini, ja menin kissan luokse - pieni raukka oli niin pahasti loukkaantunut, ettei edes yrittänyt liikahtaa pakoon, kun näki tuntemattoman ihmisen lähestyvän viltin kanssa..

Nostin varovasti kissan viltille (huomasin verijälkiä, muttei ollut mitään näkyvää verenvuotoa), ja pikkuinen oli vaan ihan rentona, kun kannoin hänet autoon ja asetin varovasti toiselle etupenkille..

Kello oli siis jotain viisi aamulla, ja yritin siinä ajellessa miettiä mitä tekisin, kun kaikki olisi vielä kiinni, mulla alkaisi duuni kuudelta, jne..

Sitten hyppäsi kani suoraan auton eteen, ja jouduin jarruttamaan äkillisesti, jolloin kissaraukka putosi penkiltä - onneksi siinä jalkatilassa olivat kassini, joten ei ollut kovin iso pudotus, ja aika pehmeäkin, mutta potilasraukka oli muutenkin jo kokenut kovia..

Nostin varovaisesti kissan takaisin viltille, ja yritin asetella sitä hiukan tukemaan, jos tulisi uudestaan tiukka jarrutustilanne.. Ja se vitun kani ei osannut päättää mihin suuntaan pomppisi siitä, grrr..

Seuraavassa kylässä oli bensis, ja ajoin sen parkkikselle, mutta havaitsin että se oli vain automaattiasema siihen aikaan aamusta.. Jatkoin sitten duunipaikalle (navigoiden niiden miljoonien kanien ohi - kaksi kuollutta pikkukania lojui keskellä tietä, lintujen ateriana..), ja googletin puhelimella lähialueen eläinlekureita. Suht. lähellä olisi ollut yksi klinikka, mutta sekin olisi auennut vasta kahdeksalta..

Jätin sitten kissan toviksi autoon, ja menin duuniin hoitamaan itselleni vapaapäivän, että voisin hoitaa kissan klinikalle, jne. Onneksi se onnistui suht. pikaisesti, ja palasin kissan luokse autolleni.

Koska klinikoiden aukeamista olisi pitänyt odotella joka tapauksessa, päätin viedä kissan tutulle klinikalle Bray'hin, missä jatkoseurantakin olisi sitten helpompaa.

kilbridemap-normal.jpg

Yllä olevalta tieosuudelta kissa löytyi..

1-DSCN5976-normal.jpg    1-DSCN5975-normal.jpg

Ajoin siis motaria Bray'hin (huomattavasti normaalia hitaammin, eli kerrankin nopeusrajoitusten mukaisesti), juttelin kissalle matkan varrella, ja toisinaan rapsuttelin varovasti korvan takaa (toki samalla liikennettä seuraten). Pikkuinen vaikutti olevan suhteellisen mukavasti siinä viltillä - ehkä viltti tuntui hiukan emomaiselta, kun on sellainen pehmeä.. Kissa painoi nenänsä ihan kiinni vilttiin, ja 'halasi' sitä, kuten kuvista näkyy..

Menin Bray'ssa kotiin, kun Brayvet aukeaisi vasta 8:30 aamulla. Annoin kissan nukkua autossa - oli vielä niin aikainen aamu että autossakin oli mukavan viileää, eikä aurinko ollut vielä noussut niin korkealle, että osuisi suoraan autoon. Lisäksi kävin muutaman minuutin välein tarkistamassa kissan vointia. Siinä ohessa kävin ruokkimassa omat kissat (ja pari muuta), tiskasin altaassa olleet tiskit, jne.. Olisin jättänyt D:lle lapun pikavisiitistäni, mutta hän oli siirtänyt kynän johonkin, niin en sitten jättänyt lappua. (Laittoi muuten vasta illemmalla tekstarin ja kysyi koska olin käynyt siellä - oli ihmetellyt, että kummitusko siellä oli tiskannut.)

Seitsemän jälkeen, päätin mennä kisun kanssa Brayvetin parkkikselle odottelemaan, etten joutuisi ajamaan sinne aamuruuhkassa (se Castle Streetin ja Dublin Roadin ruuhkaliikenne on sellaista raivostuttavan nykivää menoa, enkä halunnut altistaa pikkupotilasta sille..). En kuitenkaan muistanut, että heillä on portti suljettuna öisin, joten piti sitten heittää u-käännös, ja mennä lähibensiksen parkkikselle. Siinä pakumiehet katsoivat kuin avaruusolentoa, kun vedin autossa jogurttia ja paijasin veristä kissapotilasta..

Mulla ei ollut puhelimessa tutun eläinlekurin numeroa, mutta onneksi hän sattui facebookittamaan ennen duunia, niin huomasi kissapostaukseni ja viskasi tekstarin. Sanoi, että klinikalla olisi joku jo kahdeksalta, ja kehotti mainitsemaan, että olin jutellut hänen kanssaan.

Sain sitten kissan vietyä hoitoon, mutta pikaisen tarkistuksen jälkeen, (toinen) eläinlekuri antoi aika masentavia uutisia.. Kissalla oli melko paha reisiluun murtuma, joka vaatisi ison (ja kalliin..) leikkauksen. Kysyin, olisiko amputaatio halvempi, mutta kuulemma ei. Lisäksi olisi mahdollista, että kissalla voisi olla aivovamma, mutta se selviäisi ekan 24h aikana..

Leikkauksen hinta-arvio oli 400-1000 euroa (ja tutkimusmaksu röntgenkuvineen n. 175 euroa), ja tiesin heti ettei mulla olisi varaa sellaiseen, mutta en toisaalta halunnut vielä antaa periksi, kun se kissaressu on aika nuori, ja halusin kovasti antaa pikkuiselle mahdollisuuden.. Lekuri sanoi, että voisivat pitää kissan 24h tarkkailussa kipulääkityksellä, ja lupasin maksaa sen (melkein 60 euroa), ja palata huomenna katsomaan tilannetta, ja josko onnistuisin hankkimaan rahoitusapua leikkausta varten, tms. Kävin vielä sanomassa kissalle heippa, ja ajoin sitten takaisin uuteen kotiin. M50:lla oli just pahin aamuruuhka, ja liikenne pysähteli kokonaan moneen otteeseen.. M3:lla oli kuollut siili =(

Oli ihan absurdia, että kello oli vasta 9:10 aamulla, kun parkkeerasin uuden kodin pihaan, tuon kaiken jälkeen!! Jos olisi ollut ns. normaali vapaapäivä, tuskin olisin edes herännyt vielä siihen aikaan..

DSCN5980-normal.jpg

Oli aivan tavattoman kaunis päivä, mutta ei tullut pahemmin nautittua moisesta, kun mielessä pyöri se kissapotilas, ja miten saisin kustannettua pienelle leikkauksen.. Mutta sitten ihana enkeliystäväni, T, avasi keräyssivun ja mainosti kissa-aiheisella Facebook-sivullaan, ja iltaan mennessä sinne on tullut jo YLI VIISISATAA EUROA lahjoituksia, Cara(ksi ristimäni)-kissan hoitokuluja varten!!! =D

Siis aivan fantastista, että leikkaus voidaan suorittaa, kunhan vaan potilas on tarpeeksi vahva sitä varten. Soitin illemmalla klinikalle, ja kysyin kuulumisia. Cara ei ollut vielä halunnut ruokaa, mutta oli muuten ihan OK, kipulääkityksen avulla. Sanoin, että saavat leikata kissan, mutta respahenkilö sanoi, että joku lekureista luultavasti soittaa mulle ensin, joskus aamulla. Mainitsin tosin, etten voi duunissa vastata puhelimeen, mutta annoin kuitenkin luvan suorittaa se leikkaus, kun puuttuva summa on nyt sellainen, jonka uskallan riskeerata omista tuloistani (vaikka edelleen olisi hurja isku taloudellisesti, mutta toivottavasti lahjoituksia tulee vielä jonkin verran).

DSCN5977-normal.jpg    DSCN5981-normal.jpg

M piipahti myös duunista päästyään, ja popsittiin kaikenlaista epäterveellistä, kun en ollut käynyt kaupassa, vaan pyrin selviytymään pakastimesta ja kaapeista löytyvillä sapuskoilla, rahansäästötarkoituksella. On ostettava uudet renkaat autoon (se NCT..), kissatarhan sisustukseen menee rahaa, jne.. Tiukkaa tekee..

Mutta nyt nukkumaan! (Ja todella toivon, ettei huomenna osu kohdalle loukkaantuneita eläimiä...)