P6230020-normal.jpg

Yllä, "Vulcan Mind Meld" -kuva - kesäkuu 2010..

Oimon ensimmäisestä kuolemantuomiosta on jo yli vuosi - viime vuoden huhtikuun lopulla, häneltä löytyi jo suhteellisen isokokoinen kasvain vatsasta, ja vaikutti siltä kuin munuaiset olisivat sanoutuneet irti.. Valmistauduimme tekemään vaikean, mutta välttämättömän, päätöksen.. Tuttu eläinlääkäri kuitenkin antoi Oimolle steroideja, että saisimme vielä muutaman päivän yhdessä.. Oimo yllätti jopa eläinlääkärit, ja koki jonkinlaisen ihmeparantumisen!

Valitettavasti, tällä kertaa ei ole toiveita ihmeparantumisesta (joskin, terveisinä yläkertaan: sellainen otettaisiin aina ilolla vastaan..)

Kasvain on nimensä mukaisesti jatkanut kasvamista, ja vaikka siitä on varmasti aiheutunut Oimolle jonkin verran epämukavuutta, hän on silti voinut nauttia elämästään, hyppiä auton konepellille tai pöydälle nauttimaan aurinkoisista kohdista, popsinut ruokaa jopa normaalia suuremmalla ruokahalulla, nauttinut herkuista ja hellyydenosoituksista, ravannut iloisesti nurmikon yli, onnistuneen tuubasession jälkeen, jne..

Mutta perjantai-iltana tuli äkillinen käänne huonompaan..

Tiesin heti, että tämä olisi Oimon viimeinen viikonloppu, jos hän edes selviäisi viikonlopun yli.. Hän selvisi, mutta tänään hän pääsee ikuiseen lepoon, pois kaikesta kivusta ja epämukavuudesta..

Tuttu eläinlääkäri on ollut periaatteessa valmiina kotivisiittiä varten jo perjantaista asti, mutta sovimme eilen, että tänään olisi Oimon viimeinen päivä.

Niin sydäntärepivän surullista kuin tämä onkin, Oimon puolesta odotan sitä suurta ja lopullista helpotuksen hetkeä..

DSCN1881b-normal.jpg

Yllä, Oimo lohduttaa Mamaa - kuva otettu lauantaina..