Anopin iltarutiineista.. Koska ma olen yleensa taalla pitkan olohuoneen toisessa paadyssa laptopilla, ja anoppi huoneen toisessa paadyssa katsomassa telkkaria, niin han tietaa varsin hyvin, etta makin usein katson samalla sita telkkaria, jos sielta sattuu tulemaan jotain edes hitusen kiinnostavaa. (Kommentoimme usein ohjelmia, eli han tosiaan tietaa, etta voin ihan hyvin seurata sita telkkaria taalta asti, ja seuraankin.) Kuitenkin, joka helvetin ilta han napsauttaa telkkarin kiinni, ilman etta kavisi edes mielessa kysya, aionko mahd. jatkaa telkkarin katsomista, kun kuitenkin jaan aina olkkariin, hanen mennessaan nukkumaan! Joskus menen ihan piruuttani laittamaan sen telkkarin takaisin paalle, kun anoppi hilluu viela keittiossa.. *nimim. kaksi skorpionia..*
Ja sitten siita hillumisesta.. Suljettuaan telkkarin, han saattaa joko istua hetken huoneen pimeassa paadyssa (jos lasissa on viela ginia jaljella), tai sitten han siirtyy saman tien keittion puolelle, kengat laahaten kokolattiamattoa vasten, niin etta mulle tulee aina mieleen joku lobotomiaosasto.. *puistatus*
Tuo keittiohilluminen on aina illan mystisin osuus. Siihen nahden, etta esim. kolmeviikkoisen Suomen-matkani aikana kukaan ei ollut kertaakaan pyyhkinyt keittion tyotasoa (ihan totta!!), ihmettelen etta mita helvettia se siella keittiossa TEKEE?!? Siina laahustetaan keittiota edestakaisin, seisotaan valilla paikallaan, rapistellaan muovipusseja, hiplataan ihan kaikkea mahdollista, tutkitaan varsinkin asioita, jotka eivat edes kuulu hanelle... Askenkin hanen piti oikein erikseen siirtaa kissojen markaruokaa sisaltava muovipussi n. kymmenen senttia sivuun, vaikka pussin sijainnilla ei hanelle naennaisesti ollut mitaan valia - piti vaan saatana hiplata jotain. Koska han siirsi sen kuitenkin liian lahelle kuumaa patteria, kavelin kylmasti hanen viela keittiossa ollessaan sinne, ja nostin pussin takaisin tasmalleen siihen missa se oli ollut ennenkuin han meni sita hiplaamaan. Vittu. (Jonkin sortin viihdetta kai tamakin, eiko!)
Kavin viela itse vessassa (=ylakerrassa), kun anoppi jatkoi keittiossa hillumistaan. Olin jattanyt laptopin paalle ja puhelimet yms. tahan laptopin viereen, mutta tiesin etta anoppi ryntaisi kuitenkin sammuttamaan olkkarista valot ennen siirtymistaan ylakertaan (=makuuhuoneeseensa), sanoen sitten esim. portaissa vastaantullessaan, etta luuli etten olisi tulossa takaisin alakertaan.. Koska han ei kuitenkaan ole tyhma, han tietaa varsin hyvin, etten jattaisi laptopia yoksi auki, saati puhelimia ja muuta mukanakannettavaa tanne, jos olisin itse aikeissa joko menna nukkumaan tai muuten siirtya pidemmaksi toviksi ylakertaan. Talla kertaa ehdin kuitenkin palata alas, kun hanella oli vasta suunnilleen sormi valonappulalla. Mwahaha..
Sama ulko-ovien lukitsemisen kanssa.. Vaikka olisimme Danielin kanssa molemmat alakerrassa, ja kissat ulkona, niin etta anoppi TIETAISI meidan viela aukovan niita ovia useampaan kertaan, hanen on ihan pakko lukita molemmat ovet huolellisesti ennenkuin siirtyy itse nukkumaan! Siis haloo!! Ei ole ihmista logiikalla siunattu, vaikka nuorempaa poikaansa sitten sitakin enemman..
No, tulipa tanaan ostettua laventelintuoksuisia wc-istuimen puhdistuslappuja, kun anoppi kusee edelleen laudalle - ja inhoaa laventelin tuoksua.. 0:-)