Melkein aina kun Daniel on menossa minnekaan, han kysyy ulos lahtiessaan anopilta, tarvitseeko han mitaan kaupasta tms. Anopilla on tapana vastata marttyyrisavyyn, etta ei hanelle tarvitse tuoda mitaan.. Sitten kun Daniel on palannut kotiin, anoppi yleensa kopottaa keittioon ja toteaa jotain tallaista: "ai.. et sitten sattunut ostamaan perunoita...", "minun taytyykin sitten huomenna kayda heti aamulla ostamassa maitoa..." (anoppi kayttaa jotain supermaitoa, eli ei samaa tavismaitoa kuin me), "et kaupassa kaydessasi sattunut nakemaan mitaan hyvia vihanneksia huomiseksi?", tms. Eli vaikka tarvitsisi kaupasta jotain, niin ihan piruuttaan panttaa asiaa, kunnes olemme (yksin tai kaksin) kayneet siella kaupassa, ja vasta sitten marttyyrimaisesti vihjaa, mita kaupasta olisi pitanyt tuoda, vaikkei voinut mainita asiaa silloin kun kysyttiin.

Mina naen tuon lapi, enka anna hanelle niita hakemiaan kickseja, vaan ohitan asian muka huomaamatta hanen marttyyrivihjeitaan. Siksi han harvemmin enaa vaivautuukaan tuohon marttyyrisysteemiin minun kanssani. Daniel sen sijaan kiipeilee seinille, repii hiuksiaan ja riitelee (aitinsa kanssa) asiasta, mika nakyy olevan nimenomaan se anopin hakema reaktio, koska han jatkaa tahallista arsyttamista melkein hullun kiilto silmissaan.

Tanaan anoppi oli taas oikein erityisen vittumainen tuossa marttyyritouhussaan. Daniel oli menossa kauppaan ja kysyi tapansa mukaan, josko anoppi tarvitsisi jotain. No, aluksi han kuulemma tarvitsi viikonloppulehdet ja Loton (myohemmin viela jotain ruokatarpeita huomiseksi, jne..). Daniel totesi hakevansa kaiken tarvittavan Cornelscourtista, koska siella on ilmainen parkkipaikka ja kaikki ostokset saman katon alla. Anoppi alkoi siita sitten inttaa, etta se yksi tietty lehti pitaa hakea tuolta meidan lahi-newsagentsilta. Vasta kamalan inttamisen jalkeen han paljasti, etta siella joku aina varaa sen hanelle lauantaisin - ei kuitenkaan voinut mainita asiaa heti aluksi, vaan piti ensin saada toinen repimaan hiuksiaan..

Homma jatkui varmaan lahemmas tunnin ajan, niin etta valilla anoppi veti mielenosoituksellisesti huivia kaulaansa, todeten happamalla marttyyriaanella, etta han menisi itse hakemaan ne lehdet, yms.. (Daniel ei missaan vaiheessa antanut ymmartaa, etta hanella olisi mitaan lehtien hakemista vastaan, eli ilmeisesti anoppia vitutti vaan se, etta ne lehdet haettaisiin "vaarasta kaupasta".. Voi Hyva Luoja...) Han oli jo aiemmin pohtinut asioille menoa, mutta mainitsin etta kavelyreitilla oleva maki saattaisi olla vaarallisen liukas (melkein 90-vuotiaan tuskin kannattaa vartavasten lahtea kerjaamaan murtunutta lonkkaa tai raajaa). Ehka han tavallaan nauttisi siita, jos liukastuisi pahasti - saisi ainakin loppuikansa olla supermarttyyri!

Mina olisin todennut vaan, etta OK, hae itse ne lehdet (koska han tuskin kuitenkaan olisi lahtenyt..), mutta Daniel repi taas hiuksiaan ja anoppi nautti salaa saadessaan arsytyspisteita. Han on niin hapan ihminen, etta haneen verrattuna maailman happamin sitruuna on kuin siirappia.