DSCN8456.jpg

Duunissa aika monella teamilla on kakkuperjantai, niin että jokaiselle osallistujalle on annettu tietty perjantai, jolloin tuoda koko teamille kakkua. Itse päätin aikanaan olla osallistumatta, kun aina ei tee mieli kakkua, ja sitten omana kakkuperjantaina olisi kuitenkin joko hirveä kiire tai rahat finito, tms., niin että kakun hommaamisesta ja rahtaamisesta tulisi painajainen.. Eli en tietenkään ole sitten popsinutkaan kakkua.

Nyt olin kuitenkin keskiyövuorossa (eli aina yksin paikalla ne kaksi viimeistä tuntia), ja oman teamin kakkua oli muiden lähdettyä vielä aika kimpale jäljellä, joten olisihan se ollut synti jättää se siihen pöydälle happanemaan... =D Korjasin siis mukaani, kun sattui olemaan sopiva muovikippokin mukana, ja samalla siivosin kakkulaatikot roskiin ja pyyhin tahmaisen pöydän puhtaaksi.

Oli sitten hiukan eksoottiset perjantaimuonat. Aamulla haalin evääksi mitä nyt sattui kaapista löytymään - Weetabixia muovipussiin, maitoa pulloon, tonnikalaa, kurkku- ja tomaattipaloja "pikasalaatiksi", ja duunimatkalla poikkesin bensikselle, mistä ostin pari kanapalaa, sekä kanasienipiirakan. Weetabixit ja maito tulivat takaisin kotiin, ja duunista palattuani, popsin sitten kakkua gourmet-kahvin kera =)

Duunimatka oli kuin Mr. Bean -elokuva.. Lähdin tuntia ennen duunin alkua, joten oli (teoriassa) hyvin aikaa piipahtaa bensikselle, jne. Yleensä matkaan menee 25 minuuttia.

Kun käännyin bensikselle, edessäni oleva auto oli ensin jonottavinaan pumpuille, mutta pysäköikin sitten todella idioottimaisesti melkein siihen pumppujonoon, ja kaksi naista poistui autosta vain ostoksille, tankkaamatta bensaa. Onneksi takanani ei ollut (vielä) jonoa, niin sain helposti peruutettua ja ohitettua shoppailijanaisten auton..

Sitten jonotin pumpuille, ja molemmilla sopivilla pumpuilla oli sellainen n. 70v. paikallispoliitikon oloinen mies tankkaamassa - juttelivat siinä jonkun kolmannen osapuolen auton yli toisilleen. Toisella oli vaimo mukana, ja se vaimo palasi juuri autolle sieltä bensiksen kaupasta. Sitten miehensä sai tankattua, ja lähti maksamaan. Toinen mies tankkasi vielä. Kun se tankannut mies palasi autolleen, ajattelin pääseväni pian tankkaamaan, mutta ei.. Jostain ilmestyi sen vaimon ikäinen ja oloinen täti (ehkä toisen tankkaajamiehen vaimo?), joka alkoi siinä juoruta sen jo autossa olevan tädin kanssa, eikä niillä eläkeläismulkuilla ollut mitään hoppua poistua paikalta, vaikka minun lisäkseni sinne pumpuille jonotti jo muitakin autoja!

Verenpaine kohosi, ja ... mitä se nyt on suomeksi.. huudattaa kaasua? No kuitenkin, viesti meni lopulta perille, ja ajoivat pois. Tankkasin pikaisesti, ja kipaisin maksamassa bensat ja poimimassa samalla ne aiemmin mainitsemani pikamuonat. Sitten jatkoin matkaa.

Edessäni ajoi tietty joku mummoautoilija (=kuka tahansa hidas autoilija, riippumatta sukupuolesta, iästä, ihonväristä, uskonnosta, ammatista, tai poliittisesta kannasta), ajaen 60-70km/h 80km/h tiellä, mikä siinä vaiheessa matkaa mutkittelee koko ajan, niin ettei ohittaminen ole mahdollista missään. Huoh.

Sitten jumituttiin vielä jonkun todella hitaasti ajavan säiliöauton taakse, joka kääntyi muualle vasta Ratoathissa, missä mummoautoilijoita oli liikkeellä enemmänkin.. Ja ennen Ratoathiin pääsyä, koko autoletka oli vielä joutunut jonottamaan tietöiden kohdalla, jotka sulkivat maalaistien yhden kaistan, niin että vain muutama auto pääsi kerrallaan käyttämään sitä ainoaa käytössä olevaa kaistaa.....

Kilbride Roadilla sain ensin huristella 120km/h, mutta just ennen Kilbridea jumituin turhautuneen letkan taakse - kaikki jumittivat jonkun rekan takana. Rekka kääntyi siinä entisen bensiksen kohdalla muualle, mutta sitten oli vielä kouluruuhka, kun siihen aikaan sen pienen koulun edusta on täynnä mamma-autoilijoita, jotka parkkeeraavat miten sattuu, kun hakevat lapsiaan koulusta..

Verenpaine kohosi taas vauhdilla, ja helpotti vasta Hollystownin jälkeen, kun ajoin rallia niiden loputtomien liikenneympyröiden välit. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin mummoautoilijoiden takana jumittaminen..

Ehdin kyllä ajoissa duuniin.

Onneksi kotimatka on yleensä iltavuoroista palatessa nopea, kun harvemmin on muuta liikennettä. Nyt meni vain 22 minuuttia, mihin sisältyi ne Dunshaughlinin liikennevalot (matkan ainoat sellaiset), ja kotipihan hitaan portin avautumisen odottelu..

Hups, kello on jo 4:30 aamulla, ja tarkoitus olisi mennä 12-13 aikoihin Bray'hin.. Ajattelin mennä nyt lauantaina, niin voin sitten ottaa rennosti sunnuntaina. Maanantaina kun on normaalia pidempi päivä, ja se haastattelu. (Siirsivät onneksi haastattelun iltapäiväksi, niin tarvitsee mennä vain tuntia aiemmin duuniin - se 1h ylitöitä.)

Jos menisi nukkumaan.