Aamupanikoinnin jatkoksi tuli puhelu S:lta (H:n aiti) - "Tiedathan muuten missa kirkossa H:n ensikommuunio on?"... Joo, hyva etta hanelle tuli mieleen tarkistaa, niin en paatynyt vaaraan kirkkoon!!! =D Holy Redeemer on nimittain meidan molempien kotiseurakunta, joten olin automaattisesti olettanut ensikommuunion olevan siella, eika tullut edes mieleen, etta se olisikin siina kirkossa, joka on lahinna koulua (aika loogista sinansa, kun koulun kautta ovat ensikommuuniota varten opiskelleet).
Tuli siis vahan kiire, kun St. Peter's on sen verran kauempana, etta sinne talsiminen vie huomattavasti enemman aikaa kuin mihin olin valmistautunut. Ehdin kuitenkin silti paikalle ihan kiitettavan ajoissa, eli kirkko oli viela melkein tyhjana, kun kaikki odottelivat ulkona auringossa - sattui siis kaunis ilmakin! En ollut ennen kaynyt kys. kirkossa, mutta tykkasin kovasti. Se oli kauniimpi, pienempi ja intiimimpi kuin Holy Redeemer, jossa on aivan jarkyttavan ruman variset seinat.. Jokaiselle perheelle oli varattu penkkirivi, joten paasin ihan hyvalle paikalle istumaan, H:n perheen viereen (taisi olla about neljas penkkirivi). Heidan rivillaan oli lisaksi toinen sri lankalaisperhe, jotka asuvat Blackrockissa, mutta olivat yopyneet tata juhlaa varten H:n kotona.
Videointikin sujui hienosti! Paatin pelata varman paalle ja menin Easy-nappulalla, joten ei tarvinut kuin painella starttia ja stoppia. Videoin lahinna ne kohdat, missa ensikommuuniolapset olivat alttarilla, seka pari muuta juttua. Messun jalkeen otimme viela kirkossa valokuvia. Tapasin myos H:n opettajan, joka kehui H:lle antamaani 'tukiopetusta' ja sanoi huomanneensa suurta edistysta =D
Sitten kavelimme H:n kotiin, ja aseman kohdalla mukaan liittyi heidan tuttu intialaisperheensa, jotka tulivat vain kotona pidettavaan juhlaan. Olin siis vaihteeksi etnisena vahemmistona, kun kaikki muut olivat sri lankalaisia ja intialaisia =)
080525_hfcfoodb.jpg
Aloitimme yllattaen syomingit makealla, eli popsimme ensin sokerikuorrutettua kakkua, jossa oli ilmapallojen ja tahtien kuvia. Oli huvittavaa, kun lapset halusivat tiettyja koristekohtia, niin heillehan sitten leikattiin kakusta just ne kohdat, vaikka sattuivat olemaan keskella kakkua! Etta mita sita turhia leikkaamaan tasmallisesti, kun syodyksi tulisi joka tapauksessa.. Ohessa oli myos ainakin neljaa sorttia kekseja, joista kuulemma Jaffa-keksit oli hankittu erityisesti sen takia, etta H oli kertonut aidilleen mun pitavan niista (=soimme kerran R:n luona kys. kekseja, ja tulin maininneeksi asian!). Onneksi otin tosi pienen palan kakkua, koska seuraavaksi oli sitten vuorossa lampimat ruuat mallia Sri Lanka - ks. ylla oleva kuva (josta muuten puuttuu ainakin valkoinen riisi, jota oli samanlainen vadillinen kuin tuota keltaista riisiakin, jonka pohja oli kuin pilau-riisi, mutta siina oli seassa kaikenlaista ihanaa, ja paalla pienia pekonipaloja). Kalapalleroitakin oli kuulemma tehty, kun rakastan niita :O (R on tehnyt niita muutamaan otteeseen, ja olen aina kehunut niita - ne ovat miedon makuisia, joskin rapeahkolla pinnalla on hiukan voimakkaampi maku.. Tosi hyvia!) Kaksi kanaa oli kokattu suunnilleen samaan tyyliin kuin miten meillakin kokataan kana, ja tuolla Pepsin takana oleva vati, jossa punainen kastike, oli tulisesti maustettua lammasta. He olivat iloisesti yllattyneita, kun pidin siita (ja otin vahan lisaakin), mutta olen ma tulisempaakin syonyt, etta en puhaltanut lieskoja tms. Mulla ei ole aavistustakaan mita tuo etualalla oleva tumma juttu on, kun kukaan ei tiennyt sita englanniksi, mutta hyvaa sekin oli. Sen koostumus oli jotenkin sienimaista, mutta ei siina tainnut sienia olla.
Kun aloimme syoda, sen toisen sri lankalaisperheen poika (n. H:n ikainen, ehka vuoden tai pari vanhempi) latoi lautaselleen aivan uskomattoman pinon keltaista riisia! Sita oli niin paljon, etta lautasen reunoja tuskin nakyi, ja lisaksi vuorella riitti korkeuttakin.. Siihen paalle poika latoi viela muuta ruokaa. Ihmettelin tosiaan, etta meinaako han syoda sen kaiken, ja hyvin nakyi uppoavan.. Kasvava lapsi, jne.. Ihan hoikka poika!
Kaikki saivat haarukan ja lusikan, mutta ilmeisesti Sri Lankassa on yleisesti tapana syoda sormin (ainakin sinhalankielisen vaeston keskuudessa, oletan), koska kaikki tuntemani sri lankalaiset tekevat niin. S meinasi lahtea hakemaan mulle veista, mutta sanoin selviavani haarukalla - soin ne kanat ja lihat sitten sormin. Intialaisperhekin nakyi kayttavan haarukoitaan.
Olin jo ekan kierroksen jalkeen ihan taynna, mutta joka puolelta painostettiin ottamaan lisaa, ja rehellisesti sanottuna, olisin varmaan santsannut ilman painostustakin, koska se ruoka vaan oli niin ihanaa... Otin siis viela lisaa keltaista riisia ja lammasta. Meinasin pyortya, kun selvisi, etta sen jalkeen olisi viela jalkiruokaa - kahta sorttia! :O Pystyin ottamaan vain hiukan ensimmaista sorttia, mutta sen jalkeen oli pakko lopettaa, tai olisin ihan varmasti poksahtanut.
H piti nukestaan, ja oli fiksuna tyttona jo osannut epailla saavansa sellaisen lahjaksi, kun juttelimme aiheesta kuluneella viikolla, saattaessani hanta kotiin.. =D Teimme viela H:n kotona videotervehdyksen R:lle, kun han nyt missasi juhlat Sri Lankan-matkansa takia. Sitten katsoimme koko videon (siis messuosuudet ja kotona filmatut), ja olin tyytyvainen kuvaamaani. Toivottavasti S muistaa lahettaa huomenna kameran latureineen ja disketteineen, niin voin kopioida videon laptopille. Sita ei voi katsoa vaan suoraan disketilta, vaan se pitaa ensin "finalise" kameralla, ja vasta sitten sen voi katsoa tietsikalla. Jos siihen haluaa viela kuvata jatkoa tai jotain muuta paalle, se pitaa "unfinalise" kameralla.. Aika turhauttavaa.