Olin aamulla menossa St.Vincent's sairaalaan asennuttamaan 24h-verenpainemonitorin, ja katsoin ennen lahtoa netista sopivat DARTit. Vaihtoehtoja oli kaksi, aikaisempi 10:07 ja myohaisempi 10:30 Bray'sta. Tarkistin molemmista viela yksityiskohtaisemmat tiedot, varmistaakseni etta ne pysahtyisivat kaikilla asemilla. Paatin sitten ottaa sen aiemman DARTin, kunhan olin ensin poikennut postiin, lahettamaan muutamia kirjeita.
Olin hyvissa ajoin asemalla, ja DARTin tullessa oli joku kuulutus, mutta vaikka mun kuuloni on muuten normaali, ma en oikein ikina kuule kuulutuksia tai kannykoita, jos on paljon taustamelua. Mutta olin kuitenkin tarkistanut DARTin tiedot netista, ja seuraava DART oli tulossa vasta yli 20 minuutin paasta, eli astuin luottavaisilla mielin DARTiin... Istahdin penkille, ovet sulkeutuivat, ja sitten huomasin LED-naytolla: "seuraava pysakki: Connolly"!!! AAAAAGH!!! ... No, eipa siina tilanteessa asialle voinut enaa mitaan, joten pelasin backgammonia ja toivoin ehtivani Connollylta seuraavalla etelasuuntaisella DARTilla ajoissa Sydney Paradelle.. Niin sitten kavikin - jouduin odottelemaan Connollylla vain nelja minuuttia, ja ilmeisesti DARTiin oli eksynyt muitakin kuulutuskuuroja (tai sitten ilmoitus oli tosiaan ollut sekava), kun paluujunaan oli monta muutakin tulijaa, samasta Brayn-junasta.
Olin Sydney Paradella n. minuutin ennen sita 10:30-junaa Bray'sta, ja kun sen junan takia piti odotella raiteiden yli paasya, olisin ihan hyvin voinut ottaa sen myohaisemman junan Bray'sta ja missata ylimaaraiset seikkailut. Huoh.
Ehdin kuitenkin ajoissa sairaalaan. Olin kotona miettinyt, ettei kauheasti huvittaisi istua DARTissa robottina, piipaten ja sihisten kotimatkalla.. (Se monitori toimii kerran puolessa tunnissa) Sattumalta mulla ei edes ollut puhtaiden vaatteiden joukossa yhtaan loysahihaista paitaa, paitsi jotain vanhoja raasyja, joita nyt EN laittaisi paalle puutarhaa kauemmas.. Sain siis oivan tekosyyn laittaa monitorin paalle vasta kotona! Sairaalan tati ei oikein ollut asiasta innoissaan, mutta mikas siina nyt olisi niin vaikeaa, velcron kiinnityksessa olkavarren ympari ja parin napin painamisessa.. Daniel kutsuu nyt mua Dalekiksi, kun mulla on tallainen epatrendikkaan kokoinen "ipod".. (pikemminkin walkman..) Voisin vaikka leikkia Big Brotheria!
Ja huomenna sama seikkailu uusiksi! Pitaa vieda monitori takaisin..