Yritan tassa nyt muistaa ajeluita yms. ilman kuvien apua, kun osa kuvistakin on viela kamerassa..

Sunnuntaina kavimme iltapaivaajelulla ruuan jalkeen. Reitin varrelle osuivat ainakin Lough Tay, Sally Gap ja Glencree, mutta en nyt muista tarkemmin josko ajelimme viela muuallakin.. Ai niin, the heights, josta on hieno nakoala yli Dublinin.. Heti seuraavana yona sitten meilla oli molemmilla hinku lahtea taas yoajelulle, eli vetaisimme sitten melko tarkalleen saman reitin, kun huvitti nahda vuorilla kauriita. Ensimmainen huomaamamme kauris oli komea uros, jolla oli hienot sarvet =D Se seisoi ihan tien vierella, juuri sellaisessa asennossa kuin kauriin voisi nahda jossain tyypillisessa maalauksessa.. Sen lahistolla oli toinenkin kauris, josta ehdin kuitenkin huomata vain silmat, ajovalojen heijastuessa niista - paras tapa huomata oisin kauriit. Sitten, Sally Gapin ja Glencreen valisella osuudella, huomasimme pari kaurista, jotka loikkivat lahella tieta, ja viimeinen kaurishavainto oli yksinainen kauris tien laidalla, Tibradden Woods'in tienoilla. Havaitsimme myos 99% varmuudella tien yli juoksevan ketun, ja tietysti taas paljon kissoja ja hiiria..

Eilen oli siita harvinainen paiva, etten edes koskenut tietsikkaan koko paivana! En ollut suunnitellut mitaan taukoa, mutta aloin vihdoinkin lukea aidin lahettamaa Puhdistusta, jonka halusin lukea samalla kokonaan. Se oli hyva lukukokemus - voimakkaasti empaattiselle ihmiselle myos aika rankka. Heratti paljon ajatuksia, kun vertasi omaa elamaansa tiettyina vuosina kirjan tapahtumiin - maantieteellisesti niin lahella, mutta taysin eri maailmasta.. Valilla otin taukoa kirjasta, ja askartelin lisaa helmiroikottimia. Nyt on melkein kaikki helmet loppu! =/

Jossain valissa katsoin myos pari elokuvaa, Apocalypto (se Mel Gibsonin ohjaama Maya-tarina), josta pidin paljon, ja irlantilainen elokuva, mista en ollut ennen kuullut - sen nimi taisi olla vain Country. Sekin oli hyva, varsinkin sen takia, etta kuvasi uskottavasti 70-luvun elamaa Irlannin maaseudulla.

H:lla alkoi eilen koulu, ja hanen piti tulla tanaan meille, mutta peruin laksysession, kun mentiinkin Danielin kanssa Aughrimiin, josta ajelimme vaihteeksi uusia reitteja pitkin kotiin. Koti-countysta loytyy siis edelleen jonkin verran pikkuteita, joita EMME ole viela ajelleet! =D Tai Daniel on kylla kolunnut nekin tiet lapi, mutta joskus vuosia sitten.. Pysahdyimme Glen of Imaal'in pikkukaupassa, mista sai pikaruokaa, joten ostimme suunnitellun voileivan sijaan makkaraa ja chips. Pysahdyimme sitten popsimaan niita yhden ihanan pienen metsatien varteen. Myohemmin ajoimme (mulle) ekaa kertaa Donard -nimisen pikkukylan lapi. Se oli jotenkin tosi suloinen. Mietin, etta ihannekotini voisi olla sellaisella alueella, mutta sen pitaisi kuitenkin olla lahempana merta. Meren pitaa aina olla kavelyetaisyydella.

On muuten kamalaa, etta tanaan on jo virallisesti syksy! :O Pisin mahdollinen odotus ennen seuraavaa kesaa..