Daniel oli aamulla luvannut, etta veisi anopin tanaan Cornelscourt'iin, missa on valtava 24/7 Dunnes Stores. No, soimme asken, ja sen jalkeen tiskasin ja tein itselleni kupillisen teeta. Kun tulin ylakertaan, anoppi etsiskeli alakerran eteisessa Dunnes-korttiaan, vahan sen oloisena, etta aikoi just lahtea kavellen lahi-Dunnesiin, joka on tosi pieni.

Ylakerrassa Daniel kysyi, haluaisinko menna mukaan Cornelscourt'iin. Olisi tosiaan huvittanut, mutta hillun viela puoleksi yoasussa (ts. verkkarihousut ja t-paita), ja kadessani oli siis taysi kuppi teeta. Mainitsin anopin olleen kortinhakupuuhissa, joten Daniel lahti tarkistamaan, josko aitinsa aikoisi taas heittaa marttyyrivaihteelle, mallia "kavelin sateessa lahi-Dunnesiin, kun odotin ja odotin, etta olisin paassyt autolla sinne isompaan..." (ja sitruunahappoilme naamalla, siis se perinteinen norsunvittu).

Paatin siis olla menematta, kun vaikutti silta, ettei lahtoa voisi millaan siirtaa edes kymmenella minuutilla, niin etta olisin saanut imaistua teeni ja vaihdettua paivakuteet paalle. Tosin, tuosta on jo varmaan yli kymmenen minuuttia, eivatka ole vielakaan lahteneet.

Kun anoppi oli risteilemassa, sisarensa oli jo laivalla varannut seuraavan (=kahdeksannen) risteilynsa, ja oli loukkaantunut, kun anoppi ei varannut itselleen samalla uutta risteilya. Vaikka se sisar ei yleensa ole mikaan valkky ihminen, niin talla kertaa olen hanen kanssaan samaa mielta. Anoppi voisi puolestani lahtea vaikka maailmanympariristeilylle. Meilla oli paljon siistimpaa ja mukavampaa ilman hanta.

*jauhaa lasia...*