Bray voisi mainostaa itseään turisteille kylpyläkaupunkina, jossa ei tarvitse kuin kävellä ulkona ilman sateenvarjoa, niin saa ilmaisen (ja loputtoman) hierovan suihkun. Eli kauniit kesäsäät jatkuvat edelleen.. Rakastan kyllä tuota sateen ääntä, eli mulla on ikkuna auki, ja ihailen vesiverhoa ja nautin sen äänestä. Samanlainen fiilis kuin suosikkikohdassani elokuvaa Green Card, eli se kohta missä Brontë istui rakkaan kattopuutarhansa ovella, ja sade litisi vierustalla.. Se elokuva nyt ei muuten ole mikään kovin erikoinen (vaikkakin ihan mukava), mutta voisin katsoa sen uudestaan ja uudestaan tuon nimenomaisen kohdan takia.