...ostaa tulevalla viikolla jotain herkkua, mista anoppi pitaa oikein paljon, ja pinota sen kaiken sitten eteeni tahan ruokapoydalle, nauttien sen mahdollisimman suurieleisesti, jakamatta sita kenenkaan kanssa.
Daniel osti eilen sitruunajuustokakun sunnuntain jalkiruuaksi, unohtaen etta ma en enaa pida kys. kakusta - se on ylimakeaa, niin ettei sen kaiken sokerin lapi maista kunnolla edes sitruunaa. No, meilla oli pari Kiplingin Lemon Slicea jaljella, joten naytti silta etta mullekin olisi tiedossa sunnuntain jalkiruoka. Mutta ei. Tuo saatanan likainen tekohammassossottaja kusipaa meni syomaan ne sitruunakakkupalat! Siis VITTU! Kun amma kuitenkin tykkaa siita juustokakusta, niin olisi nyt saatana sitten syonyt sita! Sen lisaksi se pilaa koko naapuriston kuulon, pitamalla telkkarin aanta niin helvetin kovalla, etta on tuskallista olla edes mailin sateella koko toosasta. Mun mielesta telkkareissa pitaisi olla kuurojen vanhojen luuskien varalta automaattinen volyymilukko, joka ei sallisi ymparistoa haittaavaa melutasoa.
Kuolisi edes pois, tai jotain...