Luin toisesta blogista asioista, joita Suomesta muuttaneet ovat pitaneet vaikeina uusissa kotimaissaan. Eniten kiinnitin huomiota siihen, miten useimmissa kommenteissa lokeroiduttiin 'ulkosuomalaisiksi', ja asuttiin (tai oltiin asuttu) 'ulkomailla'.

Toki jokainen saa luokitella itsensa ja kotimaansa ihan niin kuin haluaa, mutta itselleni on aina aiheuttanut allergiaa koko 'ulkosuomalaisuus'. Siita saa mielikuvan, etta suomalainen on vastentahtoisesti joutunut muuttamaan pois Suomesta, ja pyrkii nyt uudessa kotimaassaan elamaan mahdollisimman suomalaisittain. (Tiedan, etta tuo ei pida paikkaansa kaikkien ulkosuomalaiseksi itsensa luokittelevien kohdalla, mutta tuo on siis mielikuva, jonka kys. sana aiheuttaa itselleni.) En siis voisi ikina kayttaa itsestani tuota sanaa.

En myoskaan sanoisi asuvani ulkomailla, koska Irlanti on minulle kotimaa. Olen edelleen virallisesti suomalainen, ja aion varmaan sellaisena pysyakin, koska en nae mitaan varsinaista syyta vaihtaa kansalaisuutta (paitsi nykyisin Suomi hyvaksyy tietaakseni kaksoiskansalaisuuden, kuin myos Irlanti, etta kaksoiskansalaisuus saattaa omalla kohdallani olla joskus mahdollista). Rakastan monia asioita Suomessa, mutta en nauttinut siella asumisesta, ja Suomi lakkasi olemasta kotimaani, kun muutin sielta pysyvasti pois, 31.1.1997. Olen nyt asunut n. kolmanneksen tahanastisesta elamastani Irlannissa, enka voisi ajatella asuvani 'ulkomailla'. Sen sijaan, joskus matkustan ulkomaille - useimmiten Suomeen.

Linkittamassani kirjoituksessa ja sen kommenteissa oli kuitenkin varsinaisesti kyse asioista, jotka hoituvat muualla vaikeammin kuin Suomessa. Itselleni tulee taalta lahinna mieleen kaksi:

1) Pankkitilin avaaminen (nykyisin).

Kun olin muuttamassa Irlantiin, avasin ongelmitta pankkitilin jo ennenkuin olin edes muuttanut. Tuleva katuosoitteeni oli tosin jo tiedossa, kun kavin ennen muuttoa vuokraamassa asunnon, mutta uskon, ettei puuttuva osoitekaan olisi ollut siihen aikaan ongelma, vaan olisin varmasti saanut avattua tilin myos tilapaisella osoitteella (B&B tms.). Pankki kuitenkin teki myohemmin mokan, ja sulki vahingossa tilini, ilmoittamatta minulle asiasta. He myonsivat virheensa, mutta siihen mennessa laki oli tiukentunut, ja kun minulla ei ollut saannollisia tuloja eika omalla nimellani olevia laskuja (=olin siis muuttanut Galwaysta Bray'hin, missa talouslaskut eivat olleet nimellani), minun ei ollut mahdollista avata uutta pankkitilia. Elin siis useita vuosia ilman pankkitilia, ja sain avattua sellaisen vasta Tudors-keikan avulla!

2) Aanestamisen vaikeus.

EU-kansalaisena olen oikeutettu aanestamaan Euro-vaaleissa (en muista onko tuo niiden virallinen nimitys suomeksi..). Kaytannossa kuitenkin, saadakseni kayttaa tuota oikeutta, minun pitaisi rekisteroida paperi, jolla julkinen notaari todistaa, etta olen mina ja asun kotonani. Periaatteessa minulla ei ole mitaan tuota vastaan, mutta julkinen notaari veloittaa moisesta todistuksesta muutamia kymppeja, ja minahan en suostu maksamaan siita, etta saisin kayttaa laillista aanioikeuttani. Piste.

(Nakojaan saisin kylla aanestaa Suomen vastaavissa, mutta se olisi taysin vastoin periaatteitani! Miksi minulla muka olisi oikeus aanestaa jossain ulkomaanvaaleissa? En ole vuosiin asunut Suomessa, enka tule koskaan asumaan Suomessa, joten Suomen asiat eivat periaatteessa kuulu minulle siina maarin, etta katsoisin olevani aanioikeutettu siella. No thanks.)

Sitten on paljon asioita, jotka ehka toimivat Suomessa paremmin, mutta en muuttanut Irlantiin hakemaan toimivampaa julkista liikennetta tms. Ihan ympariston kannalta olen toivonut, etta kierratys yleistyisi Irlannissa, ja etta taallakin otettaisiin kayttoon pullo- ja tolkkipanttisysteemi, joka itse asiassa ON ollut kaytossa myos Irlannissa. (Danielin vanhemmilla oli aikoinaan kauppa, joten Daniel muistaa pullopantit..) Kierratyksen suhteen, parempaan suuntaan ollaan kylla menossa, ja muistan taannoin vaalibrosyyreista lukeneeni myos jotain mahd. pullopanttisysteemin palauttamisesta.. Elamme toivossa.