Ehdin lopulta nukkua pe-la yönä (ts. lauantaiaamuna) vain reilut pari tuntia, kun piti nousta aikaisin hoitamaan asioita.
Vuokraemäntä (R) antoi kyydin Dunshaughliniin, aamukymmeneltä, ja sain ennen lähtöä vielä tuoreita munia =D
Menimme ensin korjaamolle, ja ehdotin, että R voisi jättää minut sinne, kun pitäisi mennä vielä garda-asemalle ja kauppaan. Hän kuitenkin halusi odottaa, ja kyyditä minut vielä garda-asemalle, vaikka se on siinä melkein vieressä, ja olisin ihan hyvin voinut kävellä.. R:lla oli joku sovittu meno, että hän joutui sitten kuitenkin lähtemään, mutta kehotti minua rimpaisemaan A:lle (vuokraisäntä), joka voisi hakea minut ja ostokseni kotiin, kun olisin valmis.
Korjaamolta tuli hyviä uutisia: Esmeralda on korjauskelpoinen! =D
M (korjaamon omistaja) sanoi, että jos itse joutuisin maksamaan, hän voisi korjata Esmeraldan ajokuntoiseksi 300-400 eurolla, jättäen kosmeettisen puolen vähemmälle huomiolle. Jos taas toisen osapuolen vakuutus maksaisi, hän voisi suorittaa oikein tehokorjauksen 700-800 eurolla. Korjaamon puolesta, auton saisi korjattua vaikka keskiviikkoon mennessä, mutta he eivät voi tietenkään aloittaa, ennenkuin vakuutusyhtiön ihminen on käynyt katsomassa autoa.
Garda-asemalla oli sitten ihan fantastinen garda, jolle ilmoitin kolarista. Hän kehui autopaperikansiotani, missä kaikki autoon liittyvät dokumenttini ovat järjestyksessä, ja olin kirjoittanut muistivihkooni keskeiset vakuutustiedot molempien osapuolien autoista, kolaripaikan tiedot, kolarin tarkan ajankohdan, ja mitä tapahtui. Gardan ei oikeastaan tarvinut kysyä paljon mitään, kun katsoi vaan muistiinpanoistani =) Katsoi tosin hiukan pitkään ajokorttiani, jolloin muistin etten ollut vielä vaihtanut tuoretta korttia lompakkoon, vanhentuneen tilalle! Hups.. No, se uusi kortti oli kuitenkin käsilaukussa, eli korjasin tilanteen.. (Silläkään ei olisi ollut merkitystä, vaikka olisin ajanut ilman korttia, kun kolari tapahtui yksityisalueella, eikä julkisella tiellä.)
Sain kys. gardalta todella hyviä vinkkejä vakuutusilmoitusta varten, ja olin tyytyväinen, etten ollut vielä ehtinyt hoitaa vakuutuspuhelua..
Menin sitten apteekkiin ja SuperValuun, ja tein tarpeeksi ruokaostoksia, että selvittäisiin ainakin viikonlopun yli. Sitten rimpaisin A:lle, joka tuli hakemaan tuosta SuperValun parkkikselta. Kyllä tuntui orvolta, kun ei ollut omaa autoa!
Ostin lauantaiateriaksi valmiskanan, josta kissatkin saivat parhaita paloja, mutta Caralle ei kelvannut ollenkaan, ja Cuddles popsi vain puolet omasta annoksestaan. Nirsoja kissoja.. Ulkokissoille kelpasi!
Ostin myös banoffee-leivospakkauksen, joka oli alennettu puoleen hintaan, kun oli viimeinen myyntipäivä menossa. Ärsytti, kun innokas kaupan täti (varmaan ainakin 20v. itseäni nuorempi, heh..) auttoi pakkaamisessa, ja pakkasi sitten leivokset linttaan.. Haluan pakata ostokseni itse, kiitos.
Positiivinen yllätys: SuperValuun oli tullut muitakin maku-podeja kuin aina ne samat.. Ostin paketin espressoa, kun sitä ei ollut kotona.
Omnomnom, banoffee-leivos...
Kanapalat houkuttelivat paikalle uuden kissatuttavuuden... Itse popsin myöhemmin kanavoikon ja minitomaatteja.
Oli todella kaunis päivä, ja olisi ollut kiva mennä kissojen kanssa ulos, kolariperjantai, parin tunnin yöunet, ja aikainen lauantaireissu väsyttivät. Piti vielä rimpaista vakuutusyhtiöön..
Tein heille ilmoituksen kolarista, ja ensimmäinen ihminen, jonka kanssa asioin, oli todella tehokas. Kun olin antanut kaikki tarvittavat tiedot, hän kysyi haluaisinko vielä jutella claims-teamille (en tiedä suomeksi), joka voisi neuvoa asiassa. Halusin.
Se claims-teaminkin heppu oli ihan OK, mutta piti hiukan vääntää rautalankaa termeistä, mutta kun en tiedä niitä termejä suomeksi, niin en osaa selittää asiaa suomeksi sen tarkemmin.
Sain kuitenkin viitenumeron, jolla toimittaisiin, jos toinen osapuoli myöntäisi aiheuttaneensa kolarin. Jonkin ajan kuluttua, skypetin just äitini kanssa, kun soittivat takaisin - toinen osapuoli olikin päättänyt olla myöntämättä aiheuttaneensa kolarin. Just.
Sain toisen viitenumeron, ja asiaa hoitavan vakuutusihmisen nimen.
Lähetin kys. vakuutusihmiselle kaikki kolaripaikalta ottamani kuvat, sekä kartan;
Zoomasin Googlen satelliittikartalla mahd. lähelle, rajasin kuvaan lähialueen, ja piirsin sinisellä oman reittini, ja punaisella toisen osapuolen reitin (ts. sen verran kuin tiesin hänen reitistään). Hän siis tuli tuolta pienemmältä sivuparkkikselta aika vauhdikkaasti, ja täysin katsomatta onko muita autoja tulossa. Yritin väistää oikealle ja välttää törmäyksen, mutta molempien matkustajanpuoleiset etupuskurin kulmat pamahtivat vastakkain, ja sain oman autoni pysähtymään vasta kun olin puoleksi nurtsilla.
Osa duuniani on tehdä emailitse ongelmakuvauksia mahd. selkeästi, ja mulla on vastaavaa kokemusta myös omien projektieni parista monen vuoden ajalta, että ideana oli edistää vakuutusasiaa niin pitkälle kuin omalta osaltani oli mahdollista - ja toivottavasti saada toinen osapuoli todella katumaan, ettei vaan tullut myöntäneeksi aiheuttaneensa kolarin..
Sitten oli ihan pakko vetäistä sohvalla muutaman tunnin unet..
Positiivisena puolena - kerosiinilämmitys on ihanaa, kun voi hillua kotona vain pyjamassa, eikä palele ollenkaan. Ja nettiyhteyskin toimii ♥
Cara oli kasannut maitokanisterirenkaita jemmaan - awwww.. =) Kantaa usein niitä myös ruokakuppiin - muovinen saalis..
Sunnuntaiaamuna, D tuli hakemaan minut Bray'hin, ja onneksi matkalla muistin, etten ollut ottanut Esmeraldasta L-tarrojani, eli piti käydä ostamassa bensikseltä uudet, kun lainaan nyt D:n autoa tulevaksi viikoksi..
T piipahti Tescossa, ja minä odotin autossa, räpsien syksyisiä puita..
Popsittiin perusmuonaa, ja illemmalla ajan sitten D:n autolla kotiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.