Sain keskiviikkona puhelun - ja extra-keikan perjantaiksi Love, Rosie -elokuvaan. Piti mennä torstaina sovitukseen, ja viedä pino omia vaatteita, joista valittaisiin sopiva asu. Olin tietysti iloinen duunista, mutta suurin osa vaatteistani odotti pyykkipäivää, eli piti heti puhelun jälkeen rynnätä pesukoneelle ja pestä kaksi koneellista vaatteita. Tietysti sattui vielä sateinen päivä, että valitsin sopivimmat kuteet, jotka ripustin telineelle olohuoneeseen, ja loput saivat liota narulla sateessa.. Palaan tähän aiheeseen tuonnempana..

My first pay & display ticket =D

Tuotantoyhtiön tilat ovat Sandyfordin teollisuusalueella, mikä on (tai oli) itselleni täysin vieras alue. Se on kaukana DARTista, ja bussilla sinne kai pääsisi, mutta jo ajatus vaatepinon raahaamisesta bussilla ja mahd. pitkä kävelymatka pysäkiltä perille, oli hiukan ns. liikaa.. Totesin siis joutuvani ajamaan sinne.. Sovitusaikani oli lisäksi viideltä iltapäivällä, eli suunnilleen pahimpaan ruuhka-aikaan.

Suunnittelin meneväni Enniskerryn ja Stepasiden kautta (=pieniä maalaisteitä, sekä muuten hiljaisempia teitä), mutta kun en osannut arvioida kauanko siihen menisi, valitsin lopulta kuitenkin N11-kevytmotarin. (Reittini sinne päin) Google Street View on kyllä yksi parhaita keksintöjä ikinä! Virtuaaliajelusta oli todellakin apua, kun tiesin tarkalleen minne mennä, joten piti stressata vaan sitä ruuhkaa.

Google-auto oli käynyt alueella silloin, kun osa sitä oli vielä rakenteilla, ja esim. tuotantoyhtiön parkkipaikka oli kuvissa kokonaan blokattu jollain betonimöykyillä. Etsin siis netitse sopivaa parkkipaikkaa. Naapurissa (The Beacon) olisi toki ollut maanalainen parkkihalli, mutta se vaikutti kalliilta. Jonkin matkan päässä olisi ollut pieni parkkipaikka, missä saisi pysäköidä max. 2h ilmaiseksi, mutta päätin ajaa ensin lähemmäksi, yhden teollisuustien varteen, missä olisi pay & display -paikkoja - elleivät siis olisi kaikki varattuja.

Yllä olevassa kuvassa ensimmäinen pay & display -lappuni =D Eli löysin siis paikan sieltä tien varrelta. Siinä vaiheessa oli vielä puoli tuntia minulle varattuun aikaan, ja mietin että saattaisin joutua odottelemaan, ja ehkä sovittamaan useampaa asuvaihtoehtoa, joten päädyin maksamaan kahdesta tunnista, ettei tarvitsisi juosta välillä maksamaan lisää aikaa.. Lopulta kuitenkin olin jo palaamassa autolleni kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaani, eli meni suurin osa parkkiajasta hukkaan! (Joo, €2 - iso raha..) Olisin tietty antanut lapun jollekin sellaista tarvitsevalle, mutta teollisuusalueella kaikki ovat jo lähdössä pois siihen aikaan. (Selvisi muuten sekin, ettei niitä betonimöykkyjä enää ole, joten olisin voinut vaan ajaa tuotantoyhtiön parkkikselle..)

Mutta itse sovituksesta.. Olin siis kiireellä pessyt pari koneellista pyykkiä, ja osa mukaan ottamistani vaatteista oli vielä hitusen kosteitakin. Raahasin kassillisen vaatteita paikalle, mutta ehdin tuskin kävellä sisään vaatetushuoneeseen, kun he totesivat tykkäävänsä asusta, joka oli sillä hetkellä ylläni, ja pyysivät minua laittamaan sen kuvauksiin seuraavana päivänä! Muita vaatteita ei edes vilkaistu! =D (No, tulipa pyykättyä..) Kengät sentään vaihtuivat kevyemmiksi - nekin olisivat muuten olleet jo jalassa, mutta kun ovat vaaralliset ajokenkinä.. Lisäksi, kysyivät oliko minulla vaaleaa neuletakkia - kerroin kotona olevan vaaleanharmaan sellaisen - ja pyysivät laittamaan senkin päälle kuvauksiin.

Ruuhkainen N11 ei houkutellut, joten palasin kotiin Stepasiden ja Enniskerryn kautta. (Paluureitti tässä) Se olikin hyvä valinta, mutta teollisuusalueelta poistuminen oli kamalaa.. Matka ei sinänsä ollut pitkä - vain teollisuustien toiseen päätyyn, käännös kohti The Beaconia, ja sen ympäri, sekä ison risteyksen läpi, ja sitten olisi jo rauhallisempaa.. MUTTA.. Se oli juuri pahinta ruuhka-aikaa, ja teollisuusalueen liikenne mateli. Edelläni oli auto, jonka naiskuljettaja harrasti sitä tyypillistä irlantilaisten naiskuskien ajosysteemiä, eli takapenkillä olevien lasten holhoamista, täysin keskittymättä liikenteeseen.. Itselläni ei ollut aiempaa kokemusta moisesta ruuhkasta, ja olin hermostunut, joten Esmeralda myös sammui muutamaan otteeseen, tosin ei se onneksi hidastanut ketään siinä ruuhkassa.. Kun lopulta pääsin The Beaconin ympäri, löysin itseni motarille johtavalta kaistalta :O Tosin tuskin ruuhkamotarilta kukaan poimisi L-autoilijaa, että harkitsin sekunnin, josko ajaisin vaan M50 pitkin kotiin, mutta päätin kuitenkin vaihtaa kaistaa, mikä oli tuskallista sinänsä, kun kukaan ei olisi halunnut päästää sinne väliin, mutta onneksi lopulta pääsin oikealle kaistalle, ja pian sainkin jo nauttia maalaisteistä =)

Tosin, seuraavana aamuna piti palata samaan paikkaan (joskin meille oli järjestetty ilmainen pysäköinti Holly Avenuen parkkiksella), mutta onneksi ennen aamuruuhkaa..

Parking lot snaps (I was early & bored, lol)    Parking lot snaps (I was early & bored, lol)

Parking lot snaps (I was early & bored, lol)    Parking lot snaps (I was early & bored, lol)

Perjantaina ajoin sitten samaa reittiä Sandyfordiin (N11), mutta se oli paljon mukavampaa aikaisin aamulla, kun ei vielä ollut paljon muuta liikennettä! (Käväisin aluksi myös lähibensiksellä laittamassa ilmaa renkaaseen ja tankkaamassa.) Päivän meno- ja paluureitti (nyt yhden linkin takana).

Olin taas katsonut Google Street View'sta valmiiksi sen parkkipaikan, joten löysin perille ongelmitta. Olin aikaisin perillä, kun piti vielä kävellä sieltä studiolle, mutta kun katselin parkkiksen pay & display -kylttejä, pohdin pitäisikö meidän ostaa pay & display -lippu, vai kuinka.. Kukaan ei nimittäin ollut kysynyt rekisterinumeroa tms., joten eihän parkkiksen valvonta voisi mitenkään tietää kuka on kuvauksissa ja kuka ei!?! Rimpaisin siis studiolle, mutta eivät hekään tienneet. Soittivat kuitenkin johonkin, ja sitten mulle takaisin. Kehottivat odottamaan, että heppu toisi mulle display -lipun;

Parking lot snaps (I was early & bored, lol)

Parkkiksen valvoja tuli myös ilmoittamaan, että haluaisi meidät kaikki parkkiksen peräseinän viereen. Olin jo lähellä, joten peruutin sinne. Vitutti, kun em. setä havaitsi L-merkkini, ja tuli ohjaamaan pysäköintiäni kuin olisin joku blondi bimbo. Pyysin vain ilmoittamaan minne hän haluaisi minun pysäköivän, ja menisin sitten sinne ihan omin voimin, prkl. En ole maailman paras kuski, mutta osaan kyllä peruuttaa ilman että joku setä tulee ohjaamaan.

Kukaan ei ollut edellisenä päivänä maininnut yhteysbussiakaan, joten selvisi vasta parkkiksella, ettei tarvitsisikaan kävellä studiolle. Päästiin minibussilla =)

Hiusheppu oli kotoisin Eestistä! =D Tosi hauska tyyppi. Lapsensa kuulemma asuu Suomessa, ja sisarensa on naimisissa suomalaisen kanssa, joten hän käy varmasti useammin Suomessa kuin minä.

Sain taas sen tyypillisen letin, minkä saan melkein kaikkiin extra-hommiin. Oma meikkini kelpasi sellaisenaan, eikä tarvinut mennä enää puvustettavaksikaan, kun olivat jo spotanneet minut sovitussa asussani, ja rastineet pois tarkistuslistalta =)

To remember what I wore for the A&E scene

Menin siis katsomaan aamiaistarjontaa, mikä oli kyllä hyvä, muttei ollut oikein vielä nälkä, siihen aikaan aamusta. Söin croissantin, join kupin kahvia, ja popsin hiukan vesimelonia.

USD

UCD    UCD

Lopulta siirryimme minibusseilla kuvauspaikalle, eli UCD:n opetussairaalaan. Päivän kohtaus on sairaalan päivystyksestä, minne ilmeisesti Rosie ja Alex (hain nimet IMDB:lta) menevät, pienen 'ehkäisyonnettomuuden' seurauksena (?), ja komea nuori lääkäri (joka kuvien perusteella taitaa olla tuo Christian Cooke, roolinimeltään Dick) pyytää Rosie'a treffeille, tms.

Suurimman osan aikaa, istuimme taukotilana toimivalla osastolla, mikä oli aika mukavaa, kun mullakin oli esim. oma sairaalasänky, jossa iso pino mukavia tyynyjä =D Meille tuotiin sinne teetä ja kahviakin, ja osastolla oli lisäksi nukkepotilaita, eli ihmisen kokoisia ja painoisia nukkeja sairaalavaatteissa! =D Oli esim. 80-luvun Michael Jackson tisseillä, jne. Nuket eivät siis kuuluneet elokuvaan, vaan olivat siellä ihan opetustarkoituksia varten.. Kuvausryhmällä oli hauskaa nukkien parissa, kun kävivät nostamassa kaapuja ja vilkaisemassa genitaaleja, yms.

Juttelin oikeastaan koko päivän yhden itseäni jonkin verran vanhemman naisen kanssa, ketä en ollut ennen tavannut. Hänen kaikki kolme lastaan työskentelevät alalla - yksi tytär elokuvien parissa, toinen telkkarituotannossa, ja poika alan IT-puolella. Hän itse tekee vain satunnaisesti extra-keikkaa. Tosi kiva ihminen - toivottavasti satutaan joskus uudelleen samaan duuniin. Sattumalta, päädyimme myös samaan kohtaukseen sairaalan käytävällä, eli juttu jatkui aina tauoilla.

Me olimme vain siinä käytäväkohtauksessa, ja sen jälkeen kaikki extrat pääsivätkin lähtemään kotiin! Muutamaa ei käytetty ollenkaan, ja M lupaili heille lentokenttäkohtausta, ja myöhemmin sanoi pitävänsä minutkin mielessä sitä varten, mikä olisi kyllä hieno juttu, kun duunia (=rahaa) saisi mieluusti tulla lisää..

Tuossa yllä vaan muutama pikaräpsy minibussista, kun olimme palaamassa studiolle.

Hain kassini, ja pääsin lähtemään melko tarkalleen klo 12:30, eli lyhyt päivä! =D Ei kuitenkaan yhteysbussia parkkikselle, kun minibussit joutuivat vielä palaamaan kuvauspaikalle. Onneksi siinä vaiheessa ei vielä satanut, eikä sinne parkkikselle ollut kovin pitkä matka, joten kävelin.

Yay, a bit of work!    Holly Avenue parking lot

Olin aamulla pakannut voikon ja wrapin, sekä pari pulloa mehua, toiseen kassiin, jonka kuitenkin jätin kuvausten ajaksi studiolle. Kun aamiaisella en jaksanut syödä paljoakaan, eikä meille ollut aikaisen lopetuksen vuoksi lounasta, omista eväistä oli taas kerran hyötyä =) Söin voikon autossa, ennenkuin lähdin kotia kohti.

Ajoin taas kotiin Stepasiden ja Enniskerryn kautta, ja vaikka teollisuusalue oli keskellä päivääkin ruuhkainen, oma ajamiseni oli tällä kertaa sujuvampaa, enkä ollut enää niin hermona kuin edellisenä päivänä.

Olin toivonut, että aurinko sinnittelisi esillä vielä siihen asti, että saisin kotona istua tovin puutarhassa, mutta Kilternanin jälkeen alkoi tihuttaa, ja Bray'hin ehdittyäni oli jo tasainen sade =(

Otin muutaman tunnin nokoset, ja myöhemmin sain emailia siitä hakemastani osa-aikaduunista.. Sain sen!!! =D