Kriisiavusta on tullut jo jotenkin koominen sivuilmiö.. Ehkä se johtuu osittain itse sanavalinnasta - kriisi viittaisi isompaan asiaan, kuten joku Jokelan tapaus tai Estonian uppoaminen tms., mutta esim. tämänpäiväinen uutinen varusmiehen valitettavasta kuolemasta Santahaminassa sisälsi taas tuon pakollisen kriisiapurivin; "Jääkärirykmentin tiedottajan Tiina Möttösen mukaan varusmiehille tarjotaan parhaillaan kriisiapua."
Toki tapaus on varmasti järkyttänyt paikalla olleita, sekä kaikkia kuolleen varusmiehen tuttuja ja omaisia, mutta varusmiehet ovat kuitenkin n. parikymppisiä, jotka ovat parhaillaan suorittamassa asepalvelustaan - jos he tarvitsevat kriisiapua selviytyäkseen mahd. todistamastaan palveluspaikalla tapahtuneesta, ilmeisesti sairauskohtauksen aiheuttamasta, kuolemantapauksesta, miten he voisivat koskaan selviytyä esim. jostain puolustustilanteesta, mihin asepalvelus on heitä kouluttamassa? Kunhan nyt kärjistän ajatusta.. En siis oikeasti usko, että he tarvitsivat kriisiapua, mutta ihmettelen vaan, miksi nykyisin ollaan tunkemassa tuota kriisiapua ihan joka asiaan..
"TV-kanava pimeni puoleksi tunniksi. Kanavan tilaajille annetaan parhaillaan kriisiapua." ... "Kaupasta loppui tiistai-iltana kevytmaito. Asiakkaille järjestettiin kriisiapua." ... jne.
Kuka yleensä antaa tuota mystistä kriisiapua? Onko sitä varten jo olemassa joku uusi ammattikunta - kriisiauttajat? Onko heillä joku ammattiliitto, joka on hiljaisesti taistellut tietyn vuosittaisen kriisiapukiintiön, mikä on täytettävä, oli sille sitten tarvetta tai ei?
Asia mietityttää nyt niin rankasti, että taidan tarvita kriisiapua.