Eilen oli oikein mukava hellepaiva. Vaikka amerikkalaistutut ovat vuokranneet auton, oli katevampaa menna maisema-ajelulle meidan autolla, ts. Daniel kuskina. Irlannin pikkutiet ovat nimittain usein erittain kapeita (leveytta yhden auton verran, joten jos tielle sattuu vastaantuleva auto, toisen on peruutettava lahimmalle leveammalle kohdalle), tienpinnat voivat olla jarkyttavassa kunnossa (reikia riittaa!), ja nyt kesalla, liikennemerkit katoavat usein kasvillisuuden alle..

Menimme siis hakemaan heita hotelliltaan, joka on sellainen torkean upea kartanohotelli, minka etupihalla on hienot istutukset ja massiivinen suihkulahde, ja takapihalla kuulemma isot puutarhat (Daniel muisteli hotellilla olleen aiemmin myos golf-kentan, mutta ovat sittemmin myyneet sen plantin, ja siihen on nykyisin rakennettu jotain muuta). Kaytiin myos heidan huoneessaan, mika oli upein ikina nakemani hotellihuone - tai siina oli kaksi huonetta. Olohuone ja makuuhuone, okysisustus, ja etupihalle antava terassi. En yhtaan ihmettele, kun sanoivat melkein tuntevansa itsensa kuninkaallisiksi, kys. huoneessa. (Myohemmin juteltiin Danielin kanssa kahdestaan siita huoneesta, ja todettiin, etta jos tulisi joskus matkailtua niin mukavassa hotellihuoneessa, niin sen negatiivisena puolena olisi, etta tuskin tulisi kaytya katselemassa mitaan nahtavyyksia tms., kun haluaisi mielummin nauttia okyhuoneesta! Hih.)

Paasimme lahtemaan vasta n. neljan aikoihin, ja kaikilla oli aikamoinen nalka. Olisi ollut kiva menna Glencree'n kahvilaan syomaan, mutta epailtiin etta olisivat jo ehtineet myyda paivan lampimat ateriat, koska ilma oli niin upea, ja varmasti monet olivat poikenneet sinne lounaalle. Emme siis ottaneet riskia, ettei sielta saisikaan ruokaa, koska sielta olisi sitten ollut aikamoinen ajomatka muualle syomaan. Sen sijaan, menimme yhteen Shankillin pubiin, jossa vetaisimme muhkeat hampurilaisateriat - nimim. Irlannin kulinaarisia erikoisuuksia amerikkalaisille, heh.. Pubissa sattui samanaikaisesti olemaan jonkun paikallisen urheiluseuran juniorit vanhempineen, joten metelia ja kiiretta riitti! Ruoka oli kylla hyvaa.

Ajoimme sitten Wicklow'n vuorille, jossa pysahdyimme ihailemaan mm. Lough Tay -nakymaa. Hiukan Sally Gap'in risteyksen jalkeen, juuri kun olimme puhuneet kauriista, naimme kaukana vasemmalla puolellamme melkein 30 kaurista! :O Etualalla, lahempana tieta, oli ensin lampaita, ja niiden takana sitten kolme ryhmaa kauriita. Pinkyn zoomista ei oikein riittanyt kuvaamaan niita (sain kylla yhden kuvan, mista ne sentaan tunnistaa kauriiksi), mutta D:n kameralla varmaan sai hyvia kuvia, etta ehka han lahettaa niita joskus mulle. Niin, meilla oli siis matkassa kaksi Danielia, etta kutsun tassa tuota amerikan-versiota D:ksi.

Olimme ajatelleet, etta vuoristoajelun jalkeen palauttaisimme jenkit hotellilleen, mutta sitten tuli puheeksi hautausmaat, ja D:n kiinnostus niiden kuvaamiseen, joten paatimme viela kayda parilla vanhalla hautausmaalla, seka matkan varrella Roundwood Reservoir'illa. Ekan hautausmaan jalkeen me naiset halusimme myos vessatauon, eli poikkesimme Newtownmountkennedyssa pubissa, missa tietty tuli myos nautittua juoma. Jollain paikallisella oli polttarit, eli paasimme istumaan pumpattavan seksinuken viereen - hanen nimensa taisi olla Daphne..

Toisen hautausmaan jalkeen veimme sitten jenkit hotelliin, ja palasimme kotiin. Unohdimme ostaa matkalta leipaa, joten lahdimme viela yolla myohaisostoksille Cornelscourt'iin.

Helle jatkui viela tanaankin, joten imuroituani koko tonon ja pestyani koneellisen pyykkia, menin puutarhaan lojumaan ja katsomaan, kun Daniel kiillotteli moottoripyorien osia. Iltapaivalla paatimme lahtea viemaan vetta Lackandarragh'n sammakonpojille, koska helletta on nyt jatkunut muutamia paivia, ja mietimme, etta latakot ovat varmasti kuivumaan pain..

Otimme kymmenen litran kanisterin vetta mukaan (mietimme kylla, josko kraanavesi vaikuttaa pahasti, mutta ajattelimme, etta mielummin niin, kuin etta koko latakko kuivahtaisi..), ja osa latakoista olikin kuivunut paljon pienemmiksi. Yksi osa tuntui tarvitsevan vesiapua eniten, joten kaadoimme kanisterivedet sinne. Sitten jatimme kanisterin yhden puskan taakse, ja kavelimme kauemmas, tarkoituksena napata kanisteri mukaan, kun palaisimme autolle. Ehdittyamme purolle asti, tunsimme itsemme tosi holmoiksi, koska olisimme voineet tayttaa kanisterin siella, ja vieda lisaa vesiapua sammakonpojille! Ehka palaamme sinne huomenna vaikka kahdella kanisterilla, niin saisivat viela enemman vesiapua.. Purolla oli nainen koiransa kanssa, ja koira polskutteli aivan onnessaan pitkin puroa, kayden valilla ravistelemassa itsensa puolikuivaksi =)